Back to normal life.

Jooo jep, tässä sitä taas ollaan aivan kuin joskus vanhoina hyvinä aikoina: löhöän koneella silmät ristissä, pitäis vielä käydä suihkussa ja huomista koetta varten en ole edes kirjaa avannut. No, onneksi on vain enkun koe.

Aamusta saakka hoin päässä listaa siitä, mitä pitää saata tehtyä ajoissa. "Enkun kirja-arvostelu, lue kokeeseen, tee maalaus loppuun, päivitä blogia, enkun kirja-arvostelu, lue kokeeseen, tee maalaus loppuun...."

Ja kappas, kun kello koitti kahdeksan, kaivoin työläästi esille kirjan, jota oli lukematta vielä noin 250 sivua ja väänsin siitä kirjaesitelmän. Kaikki muu on toistaiseksi tekemättä ja paljon hyödytöntä tehtynä.

Päätin kuitenkin, että tuo Dear John on loppuun luettava vielä joskus kun kerran melkein sata sivua olen lukenut.

Tästä sitten alkaa koeviikko, joka luultavasti tulee menemään yhtä loistokkaasti kuin edellisetkin. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että joskus ensi viikolla viiletän koulusta kotiin kädessä jaksotodistus, joka ei päivänvaloa kestä.

Aina kuitenkin lupaan aloittaa opiskelun seuraavassa jaksossa, viimeisellekin jaksolle on varsin suuret suunnitelmat (joista prioriteettinä on todistaa fysiikan tunnilla, että olen varsinainen Einstein, vaikkei edellinen koe ehkä tuonutkaan parhaita puoliani esille).

Tällä viikolla tein varmaan tämän talven hiihtoennätyksen hiihtämällä 80km. Olin niin poikki eilen illalla, että oli suorastaan helpottavaa kun satoi vettä ja sain hienon tekosyyn turvin näyttää kansainvälistä käsimerkkiä suksille ja jäädä peiton alle kökkimään hiukset pystyssä ja villasukat jalassa.

Valikoin yhtenä päivänä hiihtämään lähtiessä sattumanvaraisesti musiikkeja ja listalle sattui sitten Pitbullin Bon Bon, jota en ollut aiemmin kuullut, mutta joka sitten osoittautui varsin hupaisaksi kappaleeksi. Ainakin silloin ladulla nauratti.

Yritin tänään olla jälleen kerran luova ja taiteellinen. Heikoin menestyksin. Sain yhden maalauksen väkerrettyä, mutta varsinainen taideteokseni syntyi Paintilla, kun olin ensin muistellut miten luin Deathly Hallowsia englanniksi vähän sen ilmestymisen jälkeen and I totally cracked up when Snape jumped out of the windows. En edes tiedä, mikä siinä huvitti, mutta jotenkin siitä piirtyi niin elävä kuva mieleen ja nyt sitten päätin ikuistaa siitä kaunokaisen Paint-piirroksen.

Koska suomennoksessahan se ei ollut oikeastaan kovinkaan hauska.


Olen myös viettänyt aikaa kuvaamalla tietokoneen likaista ruutua, kuten kuvasta näkyy.


Mikä ihme siinä muuten on, että kun ensin pyörii ja vääntyilee ikuisuuden, mutta sitten kääntyy nukkumaan pää sängyn jalkopäässä niin nukahtaa heti?