Viikonlopun päätavoitteeni on toistaiseksi ollut opetella taittelemaan paperista kurki, mutta lopputulos on edelleen jokseenkin hatara ja enemmän tyylitellyn kuin realistisen näköinen.
Minulla on aivan sellainen olo, että olen tämän viikonlopun aikana tehnyt tosi paljon kaikkea, vaikka todellisuus on tietenkin aivan toinen: iso osa ajasta on mennyt TV:n edessä huutamiseen.
Perjantaina linnoittauduin taas jääkiekkoareenaksi valtaamaani takkahuoneeseen ja jätin tylysti huomiotta jokaisen, joka kävi nauramassa vieressä kun rähjäsin tuomareille ja saksalaisille ja vähän kaikelle aina kun kiekko löysi tiensä Suomen maalivahdin selän taakse.
Lauantaina sama juttu. Ensin vaivuin syvään alakuloon kun Slovakia teki ensimmäisen maalin, eikä Suomi kahteen erään saanut juuri minkäänlaista huomattavaa edistystä aikaan. Kommentoin pelin kulkua suomeksi ja enkuksi huomaamatta juuri itsekään puhuvani ääneen yksinäni. Aamulla sain palautetta siitä, että olin ollut kovin kovaääninen kun peli lopulta loppui ja huusin Suomen voittoa kilpaa Antero Mertarannan kanssa.
Rankkareissa Saksaa vastaan vei Granlund kyllä jokaisen tyylipisteen, jonka vain keksii siinä tilanteessa antaa.
Eilen kaivelin ompelukoneen kaapista ja rupesin kaventamaan hametta kun kerrankin oli intoa tehdä jotain. Homma meinasi tyssätä jo heti alkuunsa kun onnistuin taitavasti irrottelemaan muutamia osia ompelukoneesta, mutta en tietenkään saanut niitä enää takaisin (myönnettäköön että vikana oli se, etten tajunnut kokeilla muuta kuin yhdellä tavalla, joka oli sitten tietenkin juuri se väärä). Lopulta sain kuitenkin ommeltua hameen, vaikka välillä tilanne näyttikin siltä, että olisi parasta kaivaa joogamatto esiin ja joku luonto CD kuulumaan vähäksi aikaa.
En ollut aamulla uskoa kun katsoi lämpömittaria ja se näytti yli +20C! Tuli lopultakin sellainen olo, että ehkä se kesäkin sieltä tulee. Tietenkään puissa ei voi olla yhtäkään lehteä vielä (paitsi jotain surullisia tupsuja, jotka on varmaan jotain talvellakin kukkivia, huoh), mutta ehkä ne tässä vielä lähiaikoina alkaa ilmestyä.
Kasattiin myös trampoliini takapihalle ja se oli varsin ällöttävää, koska muurahaisia oli joka paikassa. Muurahaiset on ärsyttäviä, ne hiipii ja tunkee joka paikkaan, haisee pahalle ja on näin yleisestikin tosi inhottavia. Kauhulla odottelen sitä, että loputkin hyönteiset ja varsinkin hämähäkit kaivautuu esille koloistaan ja rupeaa mönkimään ympäriinsä säikytellen ihmisiä henkihieveriin.
Onnistuin myöskin tekemään jonkinlaiset Marilyn Monroet hameeni kanssa tänään, koska en huomannut pitää helmasta kiinni ja autosta noustessa hämärä tuulenpuuska alaviistosta sitten leyhäytti hameenhelmat korviin. Hädissäni siinä sitten sitä rupesin kiskomaan alas ajatellen samalla, että olipahan ainakin sukkahousut alla.
Kuulemma ilmeistä päätellen olin ilahduttanut kovastikin läheisessä autossa istuneita poikia/miehiä, koskapa vielä kääntyivät perään katsomaan kun paikalta lähtivät.
Koulua on jäljellä alle kuukausi, hullua.
Nyt sitten pitäisi vielä jaksaa pari viikkoa ennen koeviikkoa, sitten räpiköidä läpi koeviikosta ja muistaa vielä ilmoittautua englannin ja psykologian kirjoituksiin ennen toukokuun loppua. Tehtävien asioiden listalla on myös tehtävät tentittävää psykologian kurssia varten, mutta en oikeastaan jaksa olla niistä huolissaan siihen nähden, että olen lukenut aivan vain omaksi ilokseni melkein puolet kirjasta.
Haaveilen myös spontaanista ulkomaanmatkasta ja juna-asemilla nukkumisesta ensi kesänä, mutta haaveeksi taitaa jäädä. Ehkä seuraavana kesänä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti