Oxford American Dictionary

Koska kyllästyin miettimään otsikkoa ja raapaisin siihen ensimmäisen tekstin, jonka näin kun ympärille katselin. Tuossahan tuo sanakirja nököttää, tarkoitus tosin on tuntematon.


Kirjoitan täällä paineen alla tietäen, että parin talon päässä kaverini näpyttää kärsimättömänä hiirtä päivittäen mun blogin etusivun keskimäärin 70 kertaa tunnissa ja vain siksi, että lupasin päivittää tänään blogia.

Aioin todellisuudessa päivittää heti koulun jälkeen ja hoitaa asian pois alta, mutta matkaan tuli mutka kun lähdettiinkin katsomaan pappaa sairaalaan. Niinpä rynnin nyt pää kolmantena jalkana suoraan autosta koneelle istumaan, etsimään kuvia ja pohtimaan kuumeisesti, mistä voisin kirjoittaa (koska kun yritin pyytää kaveriltani neuvoa, vastaus oli epämääräinen ”No, kirjota vaikka minusta.......” -sepustus).


Viikko sitten kävin Rovaniemellä myös, shoppailutarkoituksessa tosin. Suurin tavoitteeni oli löytää pilli (ei siis mehupilli vaan kovaa ääntä pitävä pilli, jolla voi koettaa saada kurittomia lapsosia kuriin) ja sehän löytyikin kun oli ensin kaverin kanssa harhailtu kaikkien urheilukauppojen golf-, hiihto-, jääkiekko- ja jalkapallo-osastoilla, kunnes pikkusiskoni haahuiluumme kyllästyneenä pyysi apua eräältä myyjältä ja paria minuuttia myöhemmin marssimme kaverin kanssa tyytyväisenä ulos kaupasta pillit mukana.

Voin varmaankin myöntää, että urheilukaupassa lajitietämykseni pääsi kukoistamaan, sillä päivittelin kummissani varusteita amerikkalaiseen jalkapalloon, jota ei Suomessa paljoa edes pelata, kunnes kaverini huomautti, että ne on jääkiekkovarusteita.

Oho.


Tämänhetkinen onnenaiheeni on seuraava: KIRJOITUKSET ON OHI TÄLTÄ SYKSYLTÄ!

Viime viikonlopun tein kuolemaa psykologiankirjoihin hautautuneena ja maanantaina olin aamulla hermoromahduksen saamaisillani kun hipsin koululle. Vaati penkille istuutumisen aulassa ennen kuin muistin, että olin unohtanut ottaa vesipullon mukaan.

Onneksi pelastus oli lähellä. Kaverini suostui ilman suurempia suostutteluja lainaamaan minulle oman vesipullonsa. Niinpä kävin vaihtamassa sieniä kasvavan veden puhtaaseen, revin muovit pullon ympäriltä ja suttasi korkin piiloon kunnes oli pakko lähteä vaeltamaan kohti seurakuntataloa, missä kirjoitukset pidettiin.

Olin epätodellisissa fiiliksissä kun vajaat 5,5 tuntia myöhemmin pingoin salista pois niin nopeasti kuin pääsin ja makasin koko loppu illan onnesta mykkänä kotona.


Keskiviikkona oli vielä vastassa englannin yo, joka oli... No, suuntaa-antavia vihjeitä voi hakea esimerkiksi Iltalehden uutisia lukemalla.

Nyt nautin täällä viikonlopusta tarkoituksena liikkua korkeintaan sen verran, että kävelen omasta sängystä olohuoneen sohvalle. Ihanaa, en voi olla hehkuttamatta vaikka tiedän, että rakkaat kaverini paahtavat päät savuten ensi perjantain kirjoituksia varten.

Hyvin se menee!


Tänään vietin koulussa sangen yksinäisen päivän, sillä suurin osa kavereista oli kirjoituksissa ja se ainoa, joka ei ruotsia kirjoittanut, nautti vapaatunneista lähes koko sen ajan kun olin koulussa.

Lopulta tiemme kuitenkin kohtasivat toiseksi viimeisellä tunnilla ja lopun aikaa sainkin seurata vierestä kaverini touhuiluja, jotka olivat selvästikin vailla järkeä (kenties liiallisen opiskelun seurauksena). Kaverini käyttäytyi niin mielenkiintoisesti, että lopulta opekin alkoi huolestua sen jaksamisesta.

Viimeinen tunti kuitenkin oli oikein kehittävä, sillä keskusteltiin kaverin kanssa suurin osa tunnista englanniksi. Aihe oli kaikkea muuta kuin tehtäväksi määrätyssä tehtävässä, sillä kasvien osien sijaan ihmettelimme hurrikaaneja, jäätikön sulamista, piirroshahmon pitkää sormea ja maapallon saastumista.

Keskustelumme jatkui kotiin saakka ja oli suorastaan uskomattoman tuottoisa: kaverini nimesi itsensä Big Beniksi, minusta tuli Small Ben ja muiden ihmisten etunimien perään lisättiin lisänimi Ben aina kun puhuteltiin henkilöä.

Minusta tuntuu, että vain minä ja kaverini olimme vaikuttuneita keksintömme laadukkuudesta.


Sain myös kilpailusta voittamallani 100 euron lahjakortilla tilaamani askartelutavarat ja nyt elämäni suurin tavoite on tehdä leikekirja, joka on ollut tavoitteena hävettävän kauan, hehe.

Täytyy kyllä myöntää, että tämän kirjoittaminen alkaa käydä jo hyvin raskaaksi, sillä olen nälkäkuoleman partaalla, enkä usko kestäväni kovin kauaa. Ainoa lohtu on, että meillä ei ole mitään erityisen hyvää ruokaa.


Kaverini (kyllä, olen puhunut suurimman osan aikaa samasta kaverista, joskin vesipullonsa minulle lainannut ties mistä maan päälle eksynyt enkeli oli eräs toinen kaverini) myös värjäsi minulle hiukset ties monennenko kerran, kun viime keskiviikkona havahduin kauhukseni tajuamaan, että seuraavana päivänä on koulukuvaukset ja juurikasvu paistaa kuin aurinko kesäpäivänä.

Olen hiukseni velkaa kaverilleni, joka on pelastanut minut monelta häpeältä värjäämällä loistavin tuloksin hiukset, korvat, kaulan, naaman ja kaikki lähistöllä olevat tekstiilit. Hiusvärin vaikuttaessa hiuksissa me on sitten raaputettu ylimääräinen hiusväri pois suihkun seiniltä.


Olen täysin vailla kirjoitettavaa, sillä mun elämä on ollut täysin sisällötöntä kirjoitusten takia. Nyt odotankin kuin kuuta nousevaa, että kaveritkin saavat kirjoitukset ohi ja voidaan lähteä joku viikonloppu juhlimaan sitä.

Tietenkin kaikkia hieman masentaa ensi viikolla alkava koeviikko (ensimmäisenä fysiikka, jonka lukeminen vastaa kirjoituksiin lukemista mm. sen takia, että en jostain syystä ole sisäistänyt impedanssien ja indusoitumisen syvintä tarkoitusta).


Nyt päätän tämän tähän (venytin tätä ensinnäkin näin pitkäksi vain siksi, että keräsin vahingossa kymmenen kuvaa tähän mukaan laitettavaksi, enkä osannut enää jättää mitään pois, mutten myöskään halunnut kirjoittaa vain yhtä säälittävää riviä jokaisen kuvan väliin) ja lähden syömään jos enää kykenen nousemaan portaat yläkertaan.


PS. Krista:
I forgot we'd be chasing Voldemort in a mobile library!