(Ja nyt seuraa ilmoitusasia, joka koskee vain Kriseldaa, mutta jota en tietenkään kiellä muitakin lukemasta: et saa tänään kuvia kengistä, koska olen laiska ja en jaksanut kuvata ja ajattelin kuitenkin laittaa ne huomenna kouluun nyt kun en Rovaniemelläkään kupsahtanut kertaakaan ja itseluottamukseni on niiltä osin tällä hetkellä taivaissa.)
Kolmas juttu on se, että kuvia ei paljon tässä postauksessa ole (en tosin ajattellutkaan tekeväni pitkää postausta, yritän vain viettää hieman aikaa nyt kun olen yksin ja kyllästynyt), ja vaikka ne vähät eivät ehkä teekään vaikutusta teidän taiteellisiin silmiinne niin ne on sitten laatutavaraa! Tekijänoikeudet on puoliksi minulla, puoliksi kaverillani (itse otin kuvat, joiden sisältö on syötävää ja kaveri otti kuvat, joista näkee ettei kameran kanssa ainakaan istuttu hiljaa paikoillaan).
Sain lopulta eilen kauan aikaa sitten tilatut jutut H&Mltä ja Nellyltä. H&Mltä palautukseen menee kuitenkin suurin osa (okei, eli kaksi kolmesta, koska toisen niistä ostin jo kaupasta ja toinen oli epämiellyttävän näköinen), Nellyltä pidin kengät, joita tänään sitten testailin city-ympäristössä.
Tunsin törsäilleeni rahaa kun tilasin kahdesta paikasta, mutta onneksi on aina se yksi kaveri, jonka blogista saan vähintään kerran viikossa lukea päivityksiä tyyliin "Oooo ja sitten laitoin tilauksen H&Mlle ja tänään kävin hakemassa sen Nellyltä ja Yves Rocherilla oli sopivasti ale joten tilaus lähti ja huomenna sitten Rovaniemelle katsastamaan alet kunhan olen ensin saanut vietyä alkuviikosta tulleen H&Mn tilauksen postiin".
Niiden postausten jälkeen tunnen itseni aina plösö-shoppailijaksi, joka ei koskaan osta mitään. Hmm.
Jeah, ja lisäksi kävin tilausten noutamisen yhteydessä rei'ittämässä korvani pikkusiskoni kanssa (se sai lahjakortin joululahjaksi), eli nyt on vasemmassa kolme ja oikeassa kaksi (vasempaan päätin laittaa enemmä siksi, että se on aina ollut vähän reppana kun on paleltunut niin monta kertaa, mutta johon olen silti kiintynyt enemmän, hah).
No, maanantaina päätin tehdä retken Rovaniemelle, päiväksi valikoitui ihana keskiviikko, jolloin pääsin aikaisin koulusta. Ilahduin suuresti kun yksi kavereistakin liittyi seuraani enkä siis joutunutkaan olemaan ihan yksin.
Tämä reissu oli omalta osaltani varmasti ostosköyhin reissu ikinä, mutta kaverini kyllä sitten tyhjensi tiliään minunkin edestäni. Yritin kyllä kierrellä vaatekauppoja, mutta en kyennyt keskittymään (enkä oikeastaan uskaltanutkaan, koska Niina-raukka olisi kyllästynyt kuoliaaksi jos olisin päässyt vauhtiin ja raahannut sovitettavaksi kaikki ihanat vaatteet, joita olisin kyennyt onkimaan esille jopa silloin, kun jäljellä näyttää olevan vain rumia) ja lopulta ostokset koostuivat bisnes-listastani, jonka takia ensinnäkään päätin kaupungille lähteä: yhdestä paperiarkista, kymmenestä postikortista, lyijystä (siskolle) ja meikkivoiteesta (toiselle siskolle). Muutoin ehdin syödä suurimman osan ostoksistani ennen kuin pääsin kotiinkaan.
Käytiin syömässä ihan taivaallisen ihanassa paikassa, jota en ollut koskaan aiemmin huomannut, vaikka ohi olin kävellyt monta kertaa. Itse kohtasin massiivisia hankaluuksia yrittäessäni haarukoida kanasalaattia lautaselta vain huomatakseni, että se osa joka pysyi haarukassa vielä silloinkin, kun olin nostanut sen lautaselta, valui mitä pikimmiten lattialle tai hiuksiin ja paidalle. Asiaa nyt ei ainakaan parantanut sivistyneesti aterioiva kaverini, joka kohotteli kulmiaan yrittäen kuitenkin lohduttaa, ettei se mitään ja että kukaan muu sen lisäksi ei varmastikaan huomannut. No möö, eihän me istuttukaan kuin siinä vilkkaan käytävän vieressä.
Järkytys oli melko kamala, kun tajusin jättäneeni purkkapussin kotiin ja jotain olisi pitänyt tehdä sipulilta tuoksuvalle hengitysilmalle. No, kipin kapin viereiseen kauppaan ostamaan purkkaa.
Reissu osoittautuikin varsin tuottoisaksi, sillä löysin jotain, mitä olen ikävöinyt jo reilu pari vuotta: Doritos-sipsejä! En tykkään sipseistä, mutta nämä on jotain aivan ihanaa ja söinkin näitä USAssa koko ajan. Olin kyllä kuullut että niitä pitäisi nykyään saada Suomestakin, mutten tosissaan uskonut löytäväni niitä jostain pienestä marketista baarin takaovien kupeesta. Mahtavaa.
Kaverini oli hakemassa itselleen takkia ja niinpä me sitten kierreltiin sovittamassa niitä (okei, itse olin vain se makutuomari, joka hölkkäsi henkari kädessä perässä). Kaverilla oli jo valmiiksi sovitettuna yksi takki, mutta käytiin silti varalta kiertämässä muutkin paikat, kunnes shoppailukierroksen päätteeksi kipitettiin kiltisti takaisin siihen ensimmäiseen kauppaan hakemaan se takki.
Siinä välissä sain seurata mielenkiinnolla kun kaverini lähti puuteriostoksille ja seisoskeli sitten kaupassa myyjän tökkiessä erisävyisiä puutereita sen naamaan. Itse yritin vain hengata pätevänä vieressä ison paperirullani kanssa.
Täytyy kyllä sanoa, että kaverini oli varsin avulista shoppailuseuraa: ihan sama kumpi meistä oli kassalla maksamassa, kaverini hoiti puhumisen. Itse olin kassalla vain muutaman kerran ja en edes ehtinyt vastata minua tervehtineelle myyjille, kun kaverini oli reippaasti kailottanut takaani tervehdyksen. Lähtiessä ehdin vain avata suun sanoakseni heippa, kun kaverini jo oli ehtinyt hoitaa senkin ja itse jäin vain mumisemaan paikalleni ostokset sylissä.
Huomasin myös ajotaidoissani olevan kehittämisen varaa. Noh, eiköhän se hoidu.
Minussa paniikkia ei niinkään aiheuttanut osittain kaistallani ollut traktori, jota ehdin väistää vasta melko viime tipassa siirtymällä vasemmalle kaistalle, mistä juuri sopivasti tulikin auto vastaan, vaan kaverini, joka ei suhtautunut asiaan lainkaan rauhallisesti. Yritin kyllä lohduttaa, että tilanne oli täysin hallinassa, mutten ole varma auttoiko se.
Muutoin matkat sujui melko leppoisasti kaverini kuvatessa ahkerasti kamerallani (itseään......) samalla kun yritin sokkona ohjeistaa sitä asetusten kanssa, kun olin ensin yrittänyt ohjeistaa katsomalla itse kameraa vain homatakseni, että jouduimme liian läheisiin kosketuksiin tienlaitojen lumipenkan kanssa (tilanne onneksi korjautui koukkaamalla jyrkästi vastaantulijoiden kaistan kautta takaisin omalle kaistalle).
Ja ööö.... Fiksumpaa ja kehittävämpää postausta tulossa varmaan huomenna (kolmen päivän viikonloppu, jeee!) tai ylihuomenna jos kiireiseltä elämältäni kerkeän (itsehän en sitten sarkasmiin koskaan sorru).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti