"No menkää!"

"No menkää!" on lausahdus, jota me kaikki odotettiin aina kuin kuuta nousevaa. En ole varma keneltä opettajalta se alunperin on lähtöisin, mutta se yleistyi nopeasti ja päätyi lopulta meidän penkkarilakanaan.

Ja penkkarit tosiaan meni sitten tässä ohi ihan hujauksessa, aivan hullua! Ensin niitä odotettiin kauheasti ja valmisteltiin ja tehtiin kaikkea ja nyt ne on jo ohi. Huhhuh. Mutta oli silti tosi mukavaa, vaikka pelkäsin amputaation odottavan kun kärvistelin kuorma-auton lavalla viimassa ja varpaar jäässä.

Ihailkaa koulumme kaunista kultakalaa, se aina jahtaa pienempiä!

Eilen tosiaan mentiin koristelemaan koulu penkkareita varten. Tietenkin joukossa piti olla muutama ylilyöjä, jotka olisi mieluiten maalanneet koko koulun uusiksi ja tapetoineet seinät kirkkovene-tapetilla. Ehkä sen takia meillä oli valvoja siellä läähättämässä niskaan koko sen ajan.

Mitään kovin suurta ei tosin laitettu, teipattiin vain seinälle minun ja kavereiden maalaamat tiiliseinät ja niitä vähän koristeltiin. Haettiin pressu lattialle ja toinen seinälle ja kaverini kävi makaamaan pressun päälle ja teippasin maalarinteipillä sen ääriviivat sitten näkyviin rikospaikkaa varten (niin ja tosiaan teemanahan oli siis rikollisuus/vankila/rosvot/poliisit/whatever).

Perinteisesti myös peitettiin ikkunat jätesäkeillä ja sidottiin meidän "Caution you are now entering the party zone" -nauhaa, joka sai korvata perinteisen rikostutkinta-aluenauhan (sanako?).

Itse menin muka nukkumaan aikaisin (puoli yhdeksältä), mutta olin hereillä vielä kahdeltatoista. Olen ollut vähän kipeänä tässä, mutta niin on kyllä ollut puoli luokkaa muutenkin. Suureksi surukseni heräsin aamulla klo 4:30 enkä saanut enää unta! Nyt siis väsyttää ja pitäisi jaksaa vielä juhlia (josta myöhemmin lisää, tämä on kuitenkin extreme-biletystä).

Yön aikana oli vähän lämpö taas noussut (pari päivää kärvistelty pienessä kuumeessa, mutta olen yrittänyt olla välittämättä siitä kun viikonloppuna voin sitten levähtää ja parantua, penkkarit on vain kerran elämässä!) ja nuha tosiaan tuli uudestaan saman tien kun se oli lähtenyt pois. Mitäs hitsiä?!

No, burana on kaveri ja sen avulla sitten selvittiin.

Kierreltiin tosiaan ympäri paikkakuntaa kuorma-auton lavalla ja oltiin totta kai iloisia siitä, että pakkasta oli vain vajaat -10℃, vaikka esimerkiksi viime vuonna oli -30℃, mutta kyllä se silti kirpaisi ja pisti tutisemaan.

Lavalla oli yllättävän vaikea seisoa ja niinpä vähän väliä yllättävien jarrutusten ja kiihdytysten seurauksena lava oli täynnä ympäriinsä kieriviä abiturientteja, jotka törmäili toisiinsa ja lavan reunoihin. Kukaan ei kuitenkaan pudonnut kyytistä ja se on hieno saavutus.

Lavalle mentiin tikkaita pitkin ja olin kuin vanha muinaismummo kun konttasin liukkaita tikkaita ylös korkkarit jalassa. Olin aivan onnettoman hidas, liukastelin koko ajan ja takana tulevat luultavasti huokailivat syvään tympääntyneinä. Poistulo oli paljon helpompaa, koska se epäilyistä huolimatta onnistui hyppäämällä koroista huolimatta.

Kierroksen lopussa oltiin aivan jäässä ja kaikki vain tutisi lavalla istuen, mitä nyt pari jaksoi vielä huutaa megafoniin ja loilottaa. Ihmiset oli oikein kiinnostuneita, tosi monet kuvasi videolle kun ajettiin ohi ja kyllä meille oikein kohteliaasti vilkuteltiin takaisin.

Karkit meinasi vähän loppua kesken ja lukiolaiset taisi jäädä melkeinpä kokonaan ilman. Hups. No, ne söpöt päiväkotilaiset ja järjettömän innokkaat ala-astelaiset ansaitsi karkkinsa!

Lukiolla järjestettiin sitten hieman ohjelmaa, joka sisälsi mm. lahjojen jakamiset opettajille (lahjat sisälsivät mm. pörröiset vaaleanpunaiset käsiraudat, näkymättömyysviitan ja pampun). Sitten oli pari "leikkiä", joista yksi oli ninja-/vakoojaliikkeiden tekeminen ja meidän matikan ope suoriutui siitä loistavasti!

Itse yritin pysytellä taka-alalla penkillä istuskellen (sillä välin siis kun muut pompotti ykkösiä ja kakkosia), mutta valitettavasti keräsin epätoivottua huomiota kun vahingossa painoin sylissä pitämäni megafonin päälle ja aulassa alkoi raikumaan söpö loilotus ("Me lähdetääääääään me lähdetäääääään!") enkä tietenkään osannut laittaa sitä pois! Onneksi apu oli lähellä ja tökkäsin laitteen äkkiä vieressä istuvalle, joka osasi sammuttaa sen. Joku siinä tokaisikin, että "Jaaha, Jenniltä sitten tämmönen". Oho.

Viimeisenä sitten suunnattiin pizzalle ja kaverini jo painostikin minua kirjoittamaan ruokahalua alentavasta kokemuksesta, joka käsitti mm. aivastuksen sekä heti perään kommentin "Oho, tuli pieru samalla!". Juttu jatkui suunnilleen yhtä tasokkailla jutuilla, joihin lukeutui esimerkiksi pohdinnat hameesta ja kyykkypissasta.

Itse pyrin jauhamaan pizzaani kaikessa rauhassa, vaikka oikeasti huvituin jutuista suuresti!

Ja nyt tosiaan odotellaan sitten baariin lähtöä!

Meille raukoille kävi niin onnettomasti, että ei saatu kuskia ja niinpä me sitten päädyttiinkin ratkaisuun linja-auto! Mennään siis linja-autolla nyt viiden jälkeen Rolloon, siellä hengataan muutama tunti kaverini poikaystävän luona ja sieltä suunnataan Onnelaan. Baarissa olisi tarkoitus olla niin pitkään kuin se on auki (ellei meitä heitetä ulos, tämäkinhän on tapahtunut) ja sen jälkeen käsitykseni mukaan meidät oltaisiin noutamassa kaverini kaverin poikaystävän luo muutamaksi tunniksi, kunnes linja-auto lähtee takaisin tänne vähän ennen seitsemää.

Olemme varmasti herkät asiakkaat haisevina linja-autossa oksennuspussit vieressä.

Voi että kun taas vaihteeksi vihaan tätä peräkylää, pitkiä etäisyyksiä ja huonoja liikenneyhteyksiä. Huoh.

No, palailkaamme asiaan tässä jossain vaiheessa myöhemmin. Huomenna tosiaan wanhat, minne olen sitten suuntaamassa katsomaan siskoani!