Luultavasti olen, mutta varmuuden vuoksi ilmoitin asiasta vielä tässä postauksessa ja luultavasti ainakin kymmenessä tulevassa päivityksessä. En tykkää syksystäkään, mutta silloin on sentään pimeää niin ettei tarvitse katsoa oksettavia ilmoja. Keväällä on kuitenkin epämiellyttävän valoisaa ja silmät palavat päästä joka kerta, kun katson ulos lumettomiin ja lehdettömiin puihin, tippuviin ränneihin ja loskaisiin teihin.
Hyyyyyi.
Kaiken lisäksi yöllä on vielä muutama aste pakkasta ja niinpä kaikki päivällä sulanut vesi jäätyy miellyttäviksi peilipinnoiksi, joita saa sitten ylittää kieli keskellä suuta (minulla tosin yleensä hampaiden välissä ja verenmaku suussa). Tänäänkin olen juossut ympäriinsä 45 astetta takakenossa, koska meinasin koko ajan liukastua.
Kaksi kokonaista vuorokautta olen visioinut päässäni erilaisia piirustuskohteita, mutta olen ollut säälittävän laiska. Yritän selittää tätä sillä, että kirjoituksista koitunut rasitus vielä painaa päälle, mutta todellisuudessa asia ei luultavasti ole näin.
Eli toistaiseksi ainoa taiteellinen luomukseni on tämä:
Eikö olekin hieno?? Tein sen aivan itse ilman mallia!!1
Minä ja paint ei olla kovin hyviä kavereita, mutta turvauduin sen ankeaan seuraan kaverini hylättyä minut julmasti Facebookissa eilen illalla. Yritin valita kirkkaita värejä piristääkseni itseäni, mutta möksähdin uudelleen huomatessani hämähäkinverkkoefektin.
Eilen jätin puhelimeni hetkeksi ilman vartiointia, koska ei sitä ole tullut kovin paljon käytettyä ja ajattelin ettei kenelläkään voi sillä välin ehtiä tulla asiaa kun käyn nopeasti kaupassa. Kotiin palattuani kuitenkin odotti yksi vastaamaton puhelu ja viesti.
Onneksi ei ollut kyse elämästä ja kuolemasta, kaverini vain ilmoitti jättäneensä lahjan postilaatikkoon. Niinpä kipitin tutkimaan tilannetta ja löysin Aamunkoin, jonka olin pyytänyt lainaan. Kiitokseksi tästä hyppäsin autoon, kaasuttelin Kristan työpaikalle ja vein sille Nälkäpelin, jonka olin itse luvannut antaa lainaan (enkö olekin jalo, lainaan Kristalle kirjaston kirjoja?!). Totta kai siellä vierähti hieman pitempi tovi kassan edessä istuen ja luultavasti aiheutin ahdistusta muille asiakkaille ja alensin myyntiä, koska ne ei kehdanneet tulla maksamaan ostoksiaan ja lähtivät lopulta tyhjin käsin.
Kun menin takaisin kotiin jateltiin alkaa siskon kanssa alkaa katsomaan elokuva saman tien, mutta Joy halusi nähdä sen myös ja pyysi odottamaan iltaan, kun se tulee kaverinsa luota takaisin kotiin.
Minä suostuin ja niinpä me odotettiin....
...ja odotettiin....
....odotettiin....
...odotettiin....
...ja odotettiin...
...kunnes hermostuin, komensin siskoni olohuoneeseen ja tungin levyn DVD-laitteeseen (älä huoli Krista, käsittelin sitä kaikesta huolimatta silkkihansikkain!).
Elokuva alkoi ja elokuva loppui, toinen siskoni tuli kotiin suunnilleen puolivälissä, mutta Joyta ei kuulunut.
Menin tyytyväisenä nukkumaan hieman yhdentoista jälkeen (olen siirtynyt säälittävään vauvaunirytmiin) ja heräsin yhdeksän tuntia myöhemmin. Näin kiehtovaa unta, jossa olin neljän kaverini kanssa baarissa (se oli iso ja hieno paikka) ja baarimikko halusi välttämättä opettaa minulle oikean tekniikan juoda tequila. En viitsinyt sanoa osaavani, koska se niin innoissaan kaatoi suolapurkista suolaa suuhunsa ja purskutteli perään shottilasissa olleet juomat alkaen selostaa tequilan koostumusta samalla, kun tunki suolapurkkia ja sitruunaa minulle. Sittemmin löysin itseni istumassa penkillä käsikkäin kaverini kanssa (tämä on juttu, jonka olen huomannut tekeväni aina jos olen juonut ja joku tuo käden tarpeeksi lähelle, hmm), kun kaverini äiti yhtäkkiä soitti kaverilleni ja ilmoitti minun olevan sitten kuskina. Hihittelin vieressä Niinan vakuutellessa äidilleen, että minä en varmasti ollut juonut ja että selvittäisiin kyllä kotiin. Huomautin sitten puhelun päätteeksi, että minä kylläkin olin juonut, mutta kaverini lohdutti ettei muutama tequila haittaa ja että kyllä se humala ehtii siihen mennessä vähän laskea kun me lähdetään kotiin.
En kylläkään koskaan saanut tietää, miten siinä sitten kävi.
Nukuin niin hyvin, että tilani vastasi luultavasti tajuttomuutta, koska en kuullut Joyn tulevan kotiin puoli kahdelta yöllä, kuin en myöskään kuullut aivan korvan vieressä tyhjää akkua piippaavaa puhelinta.
Tein eilen pinnallisen tutkimusmatkan siskoni huoneeseen ja löysin vuonna 2009 otetun kuvan viisumia varten. Yhyy, näytin ihan vauvalta! Nuo viisumikuvat kyllä olikin vähän kummallisia ja ei oikeastaan minun näköisiä (tuntemattomasta syystä), minkä lisäksi ne oli tosi vaikea saada siksi, että koko, muoto ja muut määräykset oli outoja ja valokuvaajalla ei ollut valmista ohjelmaa koneella. Niissä kestikin melko kauan, mutta se valokuvaaja väkersi niitä parhaansa mukaan ja teki vielä useampaa eri koko kaiken varalta.
Alemman kuvan voitte vaikka ottaa demonstraationa vinosta kulmakarvastani, joka on seurausta siitä, että pari-kolme viikkoa sitten nyppäsin vahingossa toisen melkein poikki ja en ole saanut sitä vielä muotoiltua uudelleen. Tietenkin joku voi tehdä myös oletuksen, että olen fanaattinen Harry Potter -fani ja yritin nyppiä kulmani muistuttamaan salamaa, mutta asia ei tosiaankaan sitten mennyt aivan niin ja olen joutunut aamuisin korjaamaan kulmakarvassani olevaa koloa luomivärin avulla, hmph.
Meillä oli perjantaina ruokana tex mex -salaattia ja lauantaina taco-salaattia ja olenkin tässä pari päivää miettinyt, miten olen joskus pienenä voinut vihata salaatteja kun nykyään rakastan niitä! Tuo taco-salaatti on kuvottavasta ulkonäöstään huolimatta kiilannut kevyesti lemppari ruuakseni, se on ihan taivaallista tortillapohjaan käärittynä!
Sitten kun muutan kotoa pois elän luultavasti vain salaateilla tyytyväisenä siitä, että Krista ei pidä moisesta pupujen ruuasta ja ei siis ole pelkoa, että se syö ne nenäni alta!
Tänään sitten siivottiin siskoni kanssa auto siitä hyvästä, että saatiin silloin hiihtolomalla lainata sitä Rovaniemen reissuamme varten.
Siskoni aloitti autokoulun pari viikkoa sitten ja sain ulos mennessämme mahtavan idean siitä, että se voisikin ajaa auton pois katoksesta siivoamisen ajaksi ja siivouksen jälkeen sitten takaisin sinne. Pikkusiskoni luuli minun vitsailevan, mutta lopulta sain vakuutettua sen ja hyppäsin itse tyytyväisenä etupenkille siskoni kontatessa ratin taakse. Pidin lyhyen oppitunnin automaattivaihteiston käytöstä ja kytkimettömistä polkimista sekä siitä, miten auton saa ulos ahtaasta katoksesta.
Valitettavasti iki-ihana kevät oli touhunnut yön aikana omiaan ja jäädyttänyt kauheat jäämöykyt renkaiden taakse, eikä auto siis liikkunut mihinkään. Reippaana tyttönä hain sitten sellaisen pitkävartisen kapistuksen, jonka toisessa päässä on se metallilätyskä, ja koputtelin jäät pois. Siskoni sai auton ulos oikein hyvin lukuunottamatta äkkinäisiä paniikkijarrutuksia, joiden takia naamani kävi lähellä hanskalokeron luukkua.
Takaisin ajaminen sujui myös, mutta siskoni ei kestänyt sitä että ajoi auton ensimmäisellä kerralla vinoon ja halusi siis peruuttaa takaisin ja oikaista. Hmph.
Olen jo pariin otteeseen viikonlopun aikana ehtinyt suunnitella sitä, mihin aikaan maanantaina pitäisi herätä, että ehtisin lukea, kunnes olen muistantu kirjoitusten jo loppuneen. Luultavasti kestää kuitenkin vähän aikaa ohjelmoida aivotkin sisäistämään se, mutta pudottaudun kesäloma-arkeen kevyesti jatkamalla kuvisdiplomini loppuun, tenttimällä vielä yhden uskonnonkurssin ja kokeilemalla nostaa kemian päättöarvosanaa.
Käyn myös huomenna kysymässä matikan alustavia ja pohdin sitten uudelleen sitä, kannattaako sitä päättöarvosanaa yrittääkään korottaa. Haluaisin kyllä, mutta laiskuus, möö.
Himoitsen myös päästä Rovaniemelle nyt, kun ei enää tarvitse koko ajan miettiä kirjoituksiin lukemista! Voi että kun olenkin ikävöinyt stressitöntä shoppailua ja vielä nyt, kun on vähän ylimääräistä rahaakin. Nyt joku viemään minut Rolloon tai joudun odottamaan huhtikuun puoliväliin!
Sitä odotellessa voisin kaiketi ruveta shoppailemaan suruuni netissä, koska H&M:n kuvasto tuli tuossa viime viikolla ja voi itku kun se oli täynnä kaikenlaista ihanaa, jonka haluaisin kiikuttaa vaatekaappiini! Laatikossa kuitenkin odottaa yksi maksamaton lasku, joten luultavasti olisi parempi hoitaa se ensin pois alta (olen paljon innokkaampi maksamaan laskuja nyt, kun minulla on nettipankkitunnukset ja toivon, että tämä laskunmaksuvillitys menee pian ohi).
Sanoin perjantaina kaverilleni hausta puhuessamme, että en todellakaan jaksa nyt viikonloppuna vielä miettiä mitään sellaista, koska ei ollut hajuakaan koko jutusta. Jouduin kuitenkin syömään sanani (ja ansaitsin kauhean valehtelijan maineen, yhyy, miten voin hyvittää tämän?) eilen, kun tylsyyksissäni eksyin selaamaan Helsingin yliopiston sivuja. Päätin sitten käyttää aikani hyödyksi ja rupesin ottamaan selvää siitä, miten haku tapahtuu ja kuinka suuri prosessi se on.
Hetken aikaa harkitsin vielä muihin vaihtoehtoihin tutustumista, mutta kyllästyin ennen kuin alotinkaan ja seurasin kiltisti yliopiston sivuilla olevaa linkkiä hakusivulle, rekisteröidyin ja tadaaaa, haku oli tehty alle kymmenessä minuutissa. Nyt se sitten tuntuu tosi viralliselta:
1) Matematiikan koulutusohjelma, Helsingin yliopisto
2) Kemian koulutusohjelma, Helsingin yliopisto
3) Farmaseutin koulutusohjelma, Helsingin yliopisto
Kiitos nettipankkitunnusteni, pystyn vielä muutamaan hakua ja harkitsenkin vakavasti perehtyväni vielä muutamaan kohteeseen ja katsovani josko sieltä löytyisi jotain lisättävää tuohon listaan. En kuitenkaan ole oikeasti kovinkaan kiinnostunut muusta kuin tuosta matikasta ja toivon kyllä tosi paljon pääseväni sinne.
But we shall see what happens.
No jaa, eiköhän tässä ole jo nörtätty tarpeeksi pitkään yhdelle päivälle. Tuntuu edelleen vähän hassulta avata konetta, koska perjantaina laitoin tämän päälle ensimmäistä kertaa viikkoon. Tuntuu kylläkin myös siltä, että perjantaista on ikuisuus, aika kummasti hidastuin sen jälkeen, kun kirjoitukset loppuivat.
Mystistä.
PS. Kuolen jos vielä kerran kuolen Spotifyssa tuon hermoja raastavan "....osaakko nää matikkaa? Hae tietotekniikan plaaplaa koulutukseen Ouluun plaaplaaa". Luoja se on rasittava mainos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti