Muistan tosi hämärästi kaikkea mitä viime päivityksen jälkeen on tapahtunut, mutta eiköhän tämä tästä kun pääsen vauhtiin ja muistelemaan mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä. Niin että here we go.
Nyt on koulussa toinen jakso ihan loppusuoralla, eikä voi oikeasti tajuta kuinka nopeasti aika on mennyt ! Vasta oli koeviikko ja nyt on taas ja kohta on joulu ja sitten wanhat ja sitten pääsiäinen ja sitten kesäloma ja kohta kirjotan itekin ylioppilaaksi. Huhhuh. Nyt saattaisi tosiaan olla se aika kun kuuluu alkaa kunnolla tekemään töitä koulun eteen. Itse asiassa voisin sanoa, että on jo tullut aloitettua. Teen läksyt melkein aina ! No, yhteiskuntaopista en nyt kehtaa sanoa mitään, koska en todellakaan osaa sanoa mitä tunnilla on tehty. So far kaikki tunnit on menny takapenkissä hekottamiseen ja kuumimpien juorujen vaihtamiseen. Lupaavalta siis näyttää.
Enkun tunnit nyt on mitä on, en valitettavasti jaksa edes kuunnella ja se näkyy :D Jään vähän väliä kiinni tuijottamasta pihalle kun yhtäkkiä pyydetään vastaamaan kysymykseen ja itsehän en siis edes tiedä mikä kirja saatika mikä sivu. Hyvin on kuitenkin mennyt, sanakokeissa ei mitään ongelmaa, kirjoitelmasta melkein täydet ja ei niissä tehtävissäkään vaikeuksia. Kielioppisäännöistä en tajua tuon taivaallista, kuulokorvalla mennään. Kerran sain myös enkun tunnilla selitellä siitä, miten uskonnollisuus näkyy amerikkalaisessa elämäntyylissä. Minulla on kuulemma amerikkalainen aksentti, mistä lie johtuu :>
Viime viikonloppuna oltiin Rovaniemellä Jokivalkeissa lukion kuvataideryhmän kanssa. Piti siis tehdä puusta/oljista/kankaasta/muusta palavasta sellanen ”veistos” aiheella ”Kalastusvälineet ennen ja nyt”. En tajunnut rakentamisesta ja muusta tuon taivaallista, joten tyydyin sitten solmimaan pajunoksista kalansuomuja sillä välin kun pojat rakensi kalan ja virvelin ja teki muutenkin melkein kaikki muut, hah. Lauantaina sitten lähdettiin heti aamusta kaloinemme Rovaniemelle ja siellä sitten pistettiin luomus pystyyn rannalle ja lähdettiin viettämään vapaa-aikaa siihen asti, että ne illalla pimeässä poltettaisiin. Kaupungilla kiertelyä jeeeeee.... Paitsi että oli pyhäpäivä ja melkein KAIKKI paikat kiinni. Auki oli vain R-Kioski ja pari ruokapaikkaa, joissa piti yrittää saada kulutettua KUUSI tuntia ! Kierreltiin R-kiosk(e)illa, kierreltiin kaupungilla, istuttiin melkein kolme tuntia pizzeriassa syömässä ja sitten kierreltiin vähän lisää. Olisi saattanut olla siedettävämpää jos ei olis ollut pakkasta melkein kymmenen astetta.
Meidän kala oli sitten ihan etummaisena niistä kaikista veistoksista ja poltettiin ensimmäisten joukossa. Valitettavasti joku materiaaleista oli erittäin savuavaa sorttia ja kalan palaessa tuprahteli taivaalle atomipommin kaltainen savusieni -pilvi, joka tietenkin peitti näkyvistä kaikki muut taideteokset. Mutta tietenkin oli pääasia, että meidän hieno kala näkyi kaikille :---D
Viime aioina on tullut testattua ja todettua kaikenlaista. Esimerkiksi se, että kauhuelokuvat ei välttämättä ole se paras mahdollinen ajanviettotapa minulle. Ei, vaikka olisi maailman pliisuin elokuva, joka ei pelota ketään.
Katsottiin Paranormal Activity, josta puolet meni siinä kun kuuntelin peiton alla selostusta elokuvan tapahtumista. Lisäksi sain kaihean säikähdyskohtauksen jostain ihan tyhmästä kohdasta ja sain siitä hyvästä kannettavan päähän.
Seuraavaksi katsottiin Ottolapsi, joka oli paljon parempi ja aiheutti vielä kauheampia säikähtämisiä (lähinnä kaiketi minun osaltani). Olin aivan vainoharhainen jo ennen kuin alotettiin elokuvan katsominen ja senpä vuoksi säikähdin hillittömästi niinkin tavallista asiaa kuin juoksevaa lasta. Kerran säikähdin jotain ihan kauheasti ja seuraavaksi tulikin läppääri mun naamalle. Lasithan siinä meni vinoon ja oli pakko pysäyttää elokuva, että sain käydä pesemässä ja oikaisemassa ne :---)
Katsottiin myös One Missed Call, jota pelkäsin ihan sen takia, että pelkään kaikkea. Olen ihan kaunistelematta huonointa kauhuelokuvaseuraa, jota toivoa voi, koska pelkään melkein KAIKKEA. Sain elokuvan jälkeen kuulla saarnan siitä, että hypin viattomien ihmisten syliin ja säikäyttelen niitä ihan turhaan! Ei enempää kauhuelokuvista, kiitos.
Sain myös oikean ajokortin tässä joku aika sitten ! Kävin hakemassa sen, mutta valitettavasti se oli sitten ihanan pyöräni viimeinen reissu :( Onnistuin hajottamaan sen katsastusaseman pihaan kun siitä katkesi joku osa ja melkein päädyin kyntämään hiekkatietä nenällä. Onneksi kuitenkin säilytän aina tasapainon niin hienosti (tästäkin toki voidaan olla montaa mieltä).
Viimeaikoina on tullut käytyä läpi Amerikan valokuvia ja haikailtua takaisin New Yorkiin valokuvaamaan ja Floridaan Disneylandiin kiertämään ja High Schooliin softballia pelaamaan. Kaikkein eniten kuitenkin tällä hetkellä houkuttaa se New York, joka on todellakin ilo silmälle ja järjestelmäkameralle (joka valitettavasti oli Suomessa silloin kun itse olin kaupungissa).
Siinä Amerikkaa muistellessani tajusin myös, että ”Hei, kohtahan on marraskuu ja alkaa taas National Novel Writing Month!”. En ole koskaan aikaisemmin osallistunut, mutta nyt päätin siihenkin alkaa ja muistella samalla Amerikkaa. Päädyin sitten kirjoittamaan tytöstä, joka JOUTUU muuttamaan Nevadan Carson Citystä New Yorkiin, mutta toistaiseksi menee aika heikosti. Tätä menoa ei tule kasaan edes puolia tarvittavasta sanamäärästä. Pitänee kaiketi vaihtaa aihe ja yrittää saada kasaan vielä puolet, siihen ehkä saattaisi vielä hyvällä tuurilla olla mahdollisuudet. Tai sitten ei, ellen halua hylätä muuta elämää, hah.
Kirjoittamisen huono menestyminen johtuu kai osittain siitä, että päätin osallistumisesta päivää ennen NaNon alkamista ja aiheen päätin siinä samalla kun avasin Wordia tietokoneella marraskuun ekana päivänä. Ehkä ensi vuonna sitten mennään paremmalla suunnittelulla ja saadaan vähän enemmän aikaan.
Täällä on nyt kivasti pysynyt lumikin maassa ja tällä hetkellä taitaa olla pakkasta yli kymmenen astetta. Lunta on tullut odotettua kuin kuuta nousevaa sen vuoksi, että en koko viime talvena päässyt hiihtämään kuin ehkä kahdesti (ja niistäkin toisella kerralla katkesi suksisauva kun kaaduin mäessä, joka ei oikeasti varmaan edes ollut mäki). En voi tajuta ihmisä, jotka ihoaa hiihtämistä, sehän on just kaikkein parasta talvessa ! Samoilla suksilla olen mennyt jo siitä asti kun olin 12 (koska ilmeisesti se oli aikaa, jolloin kasvu pysähtyi pysyvästi :D), tosin toissatalvena sain uudet suksisauvat kun hiihdin ylämäkeen, kaaduin ja toinen sauvoista katkesi :D Lämmöllä olen täällä muistellut kaikkia niitä hiihtoreissuja kun olen löytänyt itteni istumasta keskellä metsää lumihangessa kun alamäessä on latu hajonnut ja heittänyt metsään. Tietenkin sitäkin on tullut tehtyä, että kuntovihkon kohdalla kaadun ja lyön pään siihen laatikkoon, samoin kuin sitä, että ihan rauhassa hiihtelen ja yhtäkkiä järkytyksekseni tajuan makaavani naamallani keskellä latua, vaikkei mitään syytä kaatumiselle ollut. Mielenkiinnolla nyt sitten odottelen, että mitä tästä hiihtämisestä puolentoista vuoden tauon jälkeen tulee :)
Joulua odotan kuitenkin enemmän kuin mitään ! Haluan vain päästä laittamaan minijoulukuusen tähän pöydälle, koska joulukuuset on ihania. Haluan myös, että ihmiset laittaa jouluvaloja pihoille ja jossain vaiheessa alkaa tulla joulukuusiakin ja joulu on vain niin ihana. Ja jouluruuat, voi että !
