Tuntuu
ihan hirveälle.
Tämä koko homma on saanut miettimään sitä, kun itse lähdin takaisin Suomeen. Ajattelin ensin tämän olevan jotenkin eri juttu, mutta eilen tajusin sen olevan ihan täsmälleen sama.
Eri mittakaavassa vain.
 |
| Hong Kongissa on söpöt rahat! |
Lähtö on ollut Joylle ihan älyttömän vaikeaa ja varmaan se on yksi suuri syy siihen, että mulla itsellänikin on niin kauhea fiilis ollut tästä.
Eilen tuntui siltä, että pitäisi valvoa koko yö nyt kun on vielä aikaa olla Joyn kanssa. Musta tuntuu, että Joy taisikin valvoa yöstä suuriman osan. Ainakin sillä oli valot myöhään ja se lähti pihalle.
Muistan kun Laura lähti ja aamulla oli kamala herätä kun tiesin, että herään vain lähteäkseni juna-asemalle sanomaan heippa. Nyt oli ihan sama fiilis, mutta tiesin etten pääse töiden takia mukaan lentokentälle. Ja olisin niin halunnut.
Joy oli hereillä ihan aamuyöstä saakka ja oli itkuinen koko aamun, eli oli siinä itselläkin kova työ pitää itteni kasassa. Aamulla ensimmäisenä tipahti huoneen oven avatessani syliin synttärilahja ja siinä sai kyllä ajatella sateenkaaria ja perhosia ihan antaumuksella etten heti ruvennut märisemään.
Kestin siihen saakka, että mentiin autoon ja lähdettiin meidän pihasta.
Sitten huomasin Joyn tuijottelevan auton ikkunasta ulos
ihan samalla tavalla kuin itse tuijottelin silloin kun mun host perhe lähti viemään minua Bangoriin.
Siinä sitä sitten oltiin.
Kun minut jätettiin kyytistä, en tiennyt miten päin olisin. Itkettiin Joyn kanssa kilpaa siinä parkkipaikalla ja en millään halunnut päästää irti.
Pakko oli lopulta.
"Heippa, nähdään!"
Ja sitten sitä ei enää ollut.
Alkoi taas itkettään, mutta eipä tuo ole mitään uutta: koko päivä on mennyt enemmän ja vähemmän itkeskellen ja omissa maailmoissa.
Aamun häpesin töissä, koska menin sinne aivan itkeneen näköisenä ja painelin suorinta tietä tiskaamaan sinne nurkkaan, missä sain yksinäni olla ja yrittää saada silmät takaisin normaalin väriseksi. Totesin yksinäisen tiskinurkan kuitenkin lähinnä pahentavan asiaa, koska siellä oli kalakippoja pestessä aikaa miettiä asioita ja sitten rupesi uudestaan itkettämään.
No, selvisin siitäkin lopulta, mutta kotiin päästyä hukutin taas kaiken elollisen, mikä sattui olemaan lähistöllä. Ensin avasin lahjan (iso juliste Hong Kongista ♥) ja sitten hipsin yläkertaan, missä odotti pöydällä kirje. En edes yrittänyt lukea sitä, koska tiesin etten pysty.
Vähän aikaa keräilin itseäni ja raahauduin sitten omaan huoneeseen kirjeen kanssa. Ei tarvinut edes kirjettä vilkaista, koska pelkästään Joyn huoneen läpi käveleminen sai aikaan uuden itkukohtauksen.
En edes jaksa kertoa millaista sen kirjeen lukeminen sitten oli.
Yritin aloitella tätä päivitystä jotain muuta ajateltavaa saadakseni (ai siis miten niin ei toimi?!), mutta lähdin käymään ylhäällä ja takaisin tullessa ajauduin istumaan tuonne sohvalle Joyn huoneeseen ja siinä sitten istuin pillittämässä, koska eilen koko huone oli levällään Joyn tavaroista ja nyt siellä oli vain kaksi sen tekemää maalausta seinällä.
Vähän niin kuin se ei olisi siellä koskaan ollutkaan.
Nyt on oikeasti pakko siirtyä muihin aiheisiin, koska Mirka odottaa malttamattomana päivitystä ja en saa tätä kasaan kun pitää koko ajan pysähtyä itkemään. Säästän siis sen myöhemmäksi ja ryhdistäydyn hetkeksi.
Varmaan seuraava ongelmani on kuvien laittaminen tähän postaukseen: olen leikkinyt tuolla kamerallani nyt 24/7 ja kuvaillut matonhapsuja, joita en tätä ennen ole huomannutkaan! Nytpä tuolla blogipäivityksiä varten tarkoitetussa kuvakansiossa odottaa kolmekymmentä kuvaa ja eihän niitä nyt kukaan jaksa yhteen postaukseen tunkea. Eli mahtavaa, mulla on nyt kuvamateriaalit ainakin kahteen postaukseen, edessä kolme vapaapäivää ja selvästikin armotonta päivittelyä ettei Mirka pääse hermostumaan ja suutuspäissään hajota muropaketteja vatupassillansa!
Mulla on tänään synttärit!
En voi oikeasti uskoa, että täytin kaksykymmentä, se kuulostaa ihan hirveän paljolta! Ja tunnen nyt itseni siis äärettömän vanhaksi. Juhlia en tietenkään pitänyt, koska olin töissä, mutta mummu ja pappa kävi nyt illalla syömässä kakkua, jonka Onki eilen teki.
Muistan kun pienenä aina olin ihan naama pitkänä kun katsoin aikuisten saamia lahjoja, joiden sisältä paljastui jotain paistinpannuja, pyyhkeitä ja kynttiläkuppeja, koska itse toivoi aina pyörää ja nukkea ja pehmoleluja ja muuta. No, tänään sitten revin ihan onnenkuola poskella paketeista kattilaa, paistinpannua, mukeja ja tuikkukuppeja ja liitelin seitsemännessä taivaassa kun liitin ne astiakokoelmaani, ihanaa!
Nyt sitten pitäisi vielä saada muutama haarukka, veitsi ja lusikka sekä pölynimuri. Niillä pärjäisin varmaan ainakin vähän aikaa sitten kuolematta ylimääräiseen pölyyn tai nälkään.
Näin tänään ensimmäiset kuvat sieltä asunnolta ja näytti kyllä niiden perusteella ainakin ihan siistiltä. Vähän pelotti kun talo on -50-luvulla rakennettu, mutta ei siellä sitten ollutkaan mitään sinapin värisiä suurutapetteja ja turkoosia kokolattiamattoa, vaan valkeat seinät (yksi tosin taisi olla joku tumman harmaa) ja joku ruskean sävyinen lattia, jota tosin voi ehostaa matoilla.
Nyt sitten pitäisi vain päästä käymään Helsingissä, että saisi sitä asuntoa kuntoon ja jotain kalusteita, Harry Potterit ja pari muuta juttua raahaan sitten rekalla kun elokuussa sinne muutan. Siis jos saan Harry Potterit mahdutettua sinne rekkaan.
Meinasin jo kirjoittaa, että muutahan mulla ei sitten varmaan olekaan sinne vietävänä, mutta taitaapa sittenkin olla. Olen niitä ihmisä, jotka uskoo tarvitsevansa vuoden -98 Lapin Kansan takasivun, koska sitähän voi käyttää vaikka pehmusteena lasiastioiden välissä tai siitä voi tehdä kirjekuoren tai siitä voi askarrella paperilentokoneen tai tai tai....
En pysty siis varmaan jättämään mitään matkasta.
Mistä tulikin mieleen, että minusta oli jotenkin piristävää kun Joy jätti tänne laatikollisen tavaraa, joita se ei tarvi Hong Kongissa, mutta joita se sitten voi käyttää kun tulee takaisin Suomeen. Mä niin toivon, että se pääsee tänne vielä uudestaan! En pelkästään itseni takia, vaan siksi että se ihan oikeasti
haluaa tulla takaisin ja suunnittelee tosissaan hakevansa tänne kouluun. Toivottavasti! Itsekin haluaisin tosissani lähteä käymään Hong Kongissa, eli rahaa vain säästämään!
Ilokseni voin myös ilmoittaa, että jääkiekkofanitukseni alkaa lopultakin upota äitiin ja isiin, jotka on ennen vain tuhahdelleet sille ja todenneet että jaa.
Eilen katsoin äitin kanssa telkkaria, kun se yhtäkkiä vain tokaisi, että "Hei, Ossi Väänänenhän on sinkku!"
Mulla kyllä kopsahti leuka lattiaan, koska meillä ei kukaan minua lukuunottamatta puhu vapaaehtoisesti mitään jääkiekosta. Varsinkaan sinkkujääkiekkoilijoista. Piipitin siinä sitten ihan ihmeissäni, että niinhän se on, IIIIIH!
Tänään sitten isi näytti kuvia tulevasta asunnostani ja tokaisi ihan yhtäkkiä yhden kuvan kohdalla, että "Joo no tuossahan on tilaa sitten että voit laittaa vaikka sen Ossi Väänäsen tuohon nukkumaan!"
Ne alkaa selvästi lämmetä jääkiekolle, olen tehnyt huolellista työtä aivopesussani!
Huomenna sitten pitäisi lähteä käymään poliisilaitoksella (olen niin die hard Poliisit-fani!!). Muistin tässä juuri, että vein kolme viikkoa sitten todistuksen II-vaiheesta sinne ja kortti pitäisi jossain vaiheessa saapua minua varten, mutta mitenkä minä sen sieltä saan jos en muista ikinä noutaa. Lisäksi ajattelin pyörähtää kirjastossa, koska huomisen sää pitäisi olla ihan kökkö ja sateinen.
Siskoni pääsee sunnuntaina ripille ja sinnekin pitäisi leipoa, mutta luulen että paras on jos pysyn poissa uunin lähettyviltä. Olen kuitenkin aikonut lomailla sydämeni kyllyydestä, koska siitä on jo pitkä aika kun viimeksi sain nauttia ihan kunnon vapaapäivästä. Mun jalat ja selkä on aivan järjettömän kipeät, enkä oikeasti edes tiedä miten olen selvinnyt niiden kanssa päivästä toiseen kun olen yksinäni tiskaillut. En tajua mikä mun selkää vaivaa, se ei kestä mitään, mutta ei siinä pitäisi kai mitään vikaakaan olla.
Surkeaa.
Pakko on myös sanoa, että reilaaja-kaverini ja siskoni ovat ihan helvetistä kaikki! Kukaan ei jaksa mulle vaivautua mitään kuulumisia kertomaan ja oma-aloitteisesti ottaneet yhteyttä silloin kun piti niille varata hostelli (onneksi en silloin ollut vielä näin täyteen patoutunu vihoistani, koska en olisi suostunut varaamaan!). Olis Ellu edes voinut tekstarin lähettää kun Emmakin riparilla ollessaan sen vaivan näki.
Olen ihan älyttömän loukkaantunut.
Edit. Juuri kun olin ihan hiiltynyt ja valmis lähettämään tämän päivityksen, sainkin puhelun ja nyt olen onnellinen! En silti ottanut tuota pois, koska olen edelleen vähän loukkaantunut heikosta kuulumisten vaihdosta ja aion tässä hienotunteisesti sen ilmaista!
Ei tämä postaus nyt oikein syttynyt huumorista, vaikka yritin kirjoittaa tätä tavalliseen tapaan pilke silmäkulmassa. Nyt kuitenin kokonaiskuva on se, että tämä on kirjoitettu tippa silmäkulmassa niin että masentukaa vain tekin!!
No joo, voisin lähteä vaikka lukemaan tai tekemään jotain muuta tähdellistä (itkemään taas vaihteeksi?), että jaksan sitten huomenna herätä virkeänä suunnittelemaan vapaapäivieni ohjelmaa. Yritin jo Mirkalta kysellä sen tekemisiä, mutta valitettavasti aikataulumme eivät oikein sopineet yhteen ja nyt ilmeisesti saan mennä kauppaan murohyllylle (vai sinne jauhohyllylleköhän mulla piti siirtyä?) jos haluan sen kanssa viettää laatuaikaa.
Surullista.
No, ehkä yritän viihtyä kamerani seurassa ja ottaa lisää taidekuvia, joilla sitten häikäisen kaikki, kaadan koko Bloggerin ja pääsen johonkin National Geographic -lehteen luontokuvaajaksi!
Tai ehkä alan harrastaa sivistynyttä elokuvien katsomista.
Olen oikeasti katsonut parin päivän aikana
kaksi kokonaista elokuvaa ja vieläpä sellaista genreä, jota yleensä vieroksun. En vain voi mitään sille, että
Rakkautta ennen aamua on kaikessa hunajaisessa imelyydessään yksi lempielokuvistani! Katsoin sen Joyn kanssa ja olin ihan unohtanut miten hyvä se on. Jotenkin kauhean täynnä fiksuja ajatuksia, osaisinpa itsekin ajatella yhtä älykkäästi.
Niin siis ei mulla kai sitten mitään muuta ollut. Toivon, että Mirka saunoi pitkään eikä vielä istu koneella hakkaamassa hiirtä ja odottamassa tätä päivitystä, koska kuvat on edelleen lataamatta ja siinä luultavasti kestää kauan.
PS. Ranualaiset, ottakaa joku vaihtari, tänne on ilmeisesti tulossa yksi ja sille olisi kiva saada kaveri! Se ei ehkä tunnu kovin isolta jutulta, mutta toinen vaihtari samassa koulussa on helpottavinta ikinä T. Jenni ja Mook!
