lauantai 31. joulukuuta 2011

Tällaista tänä vuonna!

Eli monta hermoromahdusta aiheuttanut postaus tästä vuodesta, hehheh. Pitänee ensi vuonna pyrkiä kehittämään tätä kärsivällisyyttä.

Keräsin kuvat tosiaan kollaasiin apuna Picasa, joka heittäytyi niin hankalaksi, että harkitsin jo vakavasti moottorisahan lyömistä näytön läpi. Onneksi en kuitenkaan, koska kyllähän tämäkin lopulta valmistui. Mutta nyt enemmittä höpinöittä käykäämme asiaan, tästä tulee muutenkin niin pitkä (luultavasti), että en ennen tätä vuotta ehdi päivittää, iiks!

TAMMIKUU


Eli tammikuusta ei paljoa kuvia ollut. Vuosi vaihtui kuitenkin kaverin synttäreitä juhliessa, itse kupsahdin pariin otteeseen lumihankeen kuvatessani innokkaana raketteja ja painelin sitten hetkeä myöhemmin kotiin valamaan tinoja. Muutoin tammikuu sujui suhteellisen normaaleissa merkeissä wanhoja odotellen ja koristeita väkertäen.

HELMIKUU


Helmikuussa oli tosiaan sitten ne wanhat! En muista kokeneeni moista jalkasärkyä ikinä ennen ja toivottavasti en tule kokemaankaan. Hauska päivä kuitenkin, huolimatta siitä että pakkasta oli kolmisenkymmentä astessa ja jatkoilla (missä olin kuskina by the way!) en jaksanut olla kovinkaan kauan vaan menin kips kops kotiin nukkumaan ja odottelemaan, että kaverit suvaitsevat poistua hiirien ja hirvien seasta ja pääsen varsinaisille yöunille, hehheh.

MAALISKUU


Maaliskuussa en kai tehnyt mitään kovin jännittävää. Väkertelin jotain koruja, otin kuvia valoista (upeita otoksia, kerrassaan), yritin piirtää, hiihtelin ja odottelin kevättä (eri asia sitten että odotinko innolla vai kauhulla, hmmm). Näköjään myös taiteilin matikan tunnilla yhdessä kaverini kanssa (minä piirsin, kaveri valitsi värit ja lopputulos oli niin kerrassaan mahtava, että se sai kommentin opelta!). Ehkä tuosta voisi uraa suunnitella jos muuta ei keksi, wohoo.

HUHTIKUU


Huhtikuussa juhlin vappua kotona ilmapalloja puhallellen, jeij! Pääsiäisen kunniaksi käytiin myös ajelemassa kavereiden kanssa ja kyllähän sitä juomista oli, mutta itse kärsin kaverini kanssa äärettömän huonosta olosta ja se jäikin sitten yhteen siideriin se reissu (kaverini kaipasi happihyppelyä toipuakseen ällöstä olostaan, voi sentään).  Hengasin ilmeisesti useampaankin kertaan Rovaniemellä ja Spice Icessa on tullut käytyä. Kuvailin random juttuja, mutta en tehnyt mitään huomionarvoista tai muuta, joka erityisesti muistuttaisi huhtikuusta.

TOUKOKUU


Toukokuussa käytiin tutustumassa joihinkin kouluihin Kemissä ja Torniossa. Epäilenpä, että varsinainen tutustuminen jäi sangen vähälle kun kaikkien mielessä kangasteli kuva ihan mahtavasta karkkikaupasta Haaparannassa. Itse sain myös sillä reissulla soiton siitä, että kesätöitä olisi tarjolla! Olinkin juuri ehtinyt asennoitua siihen, että töitä ei tippunut sille kesälle, heh.

Oli tietenkin sitten myös nämä mahtavat jääkiekon MM-kisat. Itsellä pelotti alkaa katsomaan pelejä, koska tuon takuu varmasti huonoa onnea ja Suomi häviää aina saman tien kun istahdan TV:n eteen. Nyt kuitenkin tuli se maaginen voitto katselustani huolimatta, jee! Viimeisen pelin katsoi huutaen kaverini kanssa suoraa huutoa ja toukokuun lopulla matkattiin Ouluun bongaamaan jääkiekkoilijoita, oli ihan mahtia!

KESÄKUU


Kesälomalle marssin kasa kirjoja kainalossa: YO-kirjoitukset siinteli jossain kaukaisuudessa ja aiheutti hienoista stressiä. Suurin osa kesästä meni töissä, kesäkuun loppupuolella aloitin työt kirkossa ja alkupäivien kauhistuksesta toivuin hieman, joskaan en koskaan päässyt siitä täysin yli.

Juhlittiin myös kaverini synttäreitä niin, että kissakin katsoi parhaaksi juosta karkuun (no, ei sentään). Bongailtiin siellä keskellä yötä jotain fasaania pihalta, nukkumaan mennessä kuuntelin sen metelöimistä ja yritin nukahtaa kun vieressä nukkuvasta kaveristakaan ei ollut juttuseuraksi.

Omat synttäritkin siinä tosiaan taisi jossain välissä mennä, oho.
Myös Anna Abreu oli Sampparissa yhdellä Rovaniemen reissulla, jee? No, ei oikeastaan.

HEINÄKUU


Heinäkuu menin suurilta osin kirkolla istuskellen ja museokaverilleni tekstaten. Olin myös tuuraamassa kaveriani yhtenä päivänä museolla ja se reissu jätti ikuiset arvet! Huomaa Krisu kuva, jonka otin vain todistaakseni sulle, että osasin itsekin olla kohtalaisen pätevänä sinun malliisi.

Kävin reissun myös Posiolla, mökkeilin vähän ja valloitin yllättäen Rovaniemeä, mutta sitähän tapahtuu muutenkin. Viimeinen Harry Potter tuli elokuviin ja sitä varten piti hankkia piilarit (finally!), koska mentiin kaverini ja siskoni kanssa katsomaan se 3D:nä. Oli aika mahtia, koska lähiympäristö oli täynnä poikia, jotka supatteli ja töni toisiaan ja vilkuili meitä. Omg, sellaisia pieniä.

ELOKUU


Elokuussa sanoin kesätyölleni hyvästit haikein mielin!

Toisaalta se myös tarkoitti pientä lomaa ennen koulujen alkua ja ihan mahdotonta kirjoituksiin lukemista. Käytiin tosiaan reissu tuolla Tuurissa ja Powerparkissa. Itse otin rannekkeen ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja vaikka laitteista pois huojuessani ajoittain vihasinkin päätöstäni, oli silti hauskaa. Eikä maailman suloisin laitteenkäyttäjä tietenkään ollut mikään epämiellyttävä juttu, hehe!

Koulut alkoi myös elokuussa ja heti alkuunsa lähdettiin käymään eräilemässä Auttinkönkäällä. Siellä sitten heittelin sammalmättäältä tikkaa tikkatauluun ja sain vihat niskoille kun heitin mölkkyä huonosti.

Kuun puolivälissä tuli myös Joy, jonka tuloa oli jännitetty ihan hulluna! Tänne se kuitenkin tipahti meidän sekaan hyvin ja huolimatta siitä, että on joskus vähän laiskanpuoleinen, meillä on ollut tosi mukavaa ja kyllä tulee ikävä kun se ensi kesänä lähtee!

SYYSKUU


Syyskuussa meidän pieni vauvamme täytti lopultakin 18 vee ja sitähän sitten juhlittiin ensin kaverini luona ja sen jälkeen paineltiin Rovaniemelle ja Onnelaan!

Kauan pelätyt kirjoitukset kohdattiin myös syyskuussa, niistä selvittiin ja sen kunniaksi paineltiin uudelleen Onnelaan. Tällä kertaa olin kuskina ja sain suureksi kauhukseni perääni ihan hirveän ahdistelija, joka sitten rupesi aivan härskiksi ja vaikka paikalla oli monta kaveria, yksikään niistä ei ollut näköetäisyydellä pelastaakseen minut! Toisaalta en kyllä yhtään ihmettelekään, koska hieman myöhemmin yksi kavereistani käveli aivan vierestä ja ei huomannut, möö. Ymmärrettävää tosin.

Lisäksi syyskuu sisälsi kaikenlaista muuta neutraalia touhua, joista mainittakoon vaikka shoppailu ja talven odotus. No jaa, ei mitään jännää.

LOKAKUU


Lokakuussa oli sitten syysloma ja me suunnattiin kaveriporukalla Ruotsin puolelle Ikeaan, ihanaan karkkikauppaamme ja vielä Suomen puolelle shoppailemaan. Muistelen edelleen kauhulla ja kylmä hiki otsalla, miten yritin saada autoni parkkihalliin ja siinä rytäkässä eksyin siihen samaiseen paikkaan, roikuin auton ikkunasta ulkona yrittäessäni saada pysäköintilipukkeen ja jäin lopulta jumiin painaessani nappia väärään suuntaan ja sen sijaan että olisin avannut ikkunan, laitoinkin sen kiinni. Kaverini vain hihitteli vieressä eikä ollut lainkaan avulias!

Sillä reissulla nautin aivan erityisesti riista-aidoilla varustetuista moottoriteistä Kemissä, koska 120km/h rajoitus oli kuin jostain taivaasta. Itse ajoin hieman räväkämmin kuin yleensä, koska seurasin vain kiltisti kaverini poikaystävän ajamaa autoa ja siinä vaiheessa kun se lähti ohittamaan rekkoja ja muita, ei paljon auttanut jäädä perään köröttelemään jos halusin perille eksymättä, heh!

Lopetin myös matikan syventävän kurssin heti alkuunsa ja parin kaverin vielä edelleen raataessa siellä (ainoina sillä kurssilla!) minä poljin toisen kaverini kanssa kauheassa sateessa ja tuulessa kauppaan hakemaan Daim-kakkua. Sitä sitten syötiin kolmannen kaverimme kanssa koulun kirjastossa ja oli kerrassaan kehittävää!

MARRASKUU




Marraskuussa käytiin abipäivillä Oulussa. Se yliopistoon tutustuminen saattoi kuitenkin olla vain sivuseikka, koska aikaa tuli käytettyä kaikkeen muuhun paljon enemmän. Kun oltiin hikoiltu tovi ruokajonossa aivan eksyneinä, saatu ruokamme ja syöty se (itselläni tunnelmaa hieman laimensi se, että purin kaverini aivastusta säikähdettyäni kieleen ja koin hetkellisiä kärsimyksiä), päätettiin lähteä linja-autolla kaupunkiin.

Eksyttiin muka-pätevän kaverimme huonojen ohjeiden avulla ja jouduttiin kävelemään tuulessa. Syötiin noin sadassa paikassa, yritettiin shoppailla (ainoat ostokset Alkosta, mitä ihmettä?!) ja lopulta juoksin ystäväni kanssa läpi märkien pensasaitojen upean kuvauskohteen perässä.

Kuun loppupuolella jäin yksin kotiin viikonlopuksi ja siitäkös kehkeytyi hieno idea lähdöstä Onnelaan. Sitä ennen piti kuitenkin verestää derivoimistaitoja (ei tosin päästy lähellekään derivointia), katsoa Harry Potteria ja testata vaniljakastikkeen käyttäytymistä mustikkashotissa (koostumus oli merkillinen). Se oli kanssa mielenkiintoinen reissu!

Kävin myös kaverini luona laskemassa matikkaa ja tulokset olivat tällä kertaa paljon paremmat huolimatta siitä, että ihan äärettömän suloinen kissa häiritsi keskittymistäni.

Käytiin myös katsomassa Aamunkoi Rovaniemellä ja shoppailtiin samalla tapettiostoksilla yrittäen löytää myyjä tuhottoman isosta kaupasta.

JOULUKUU




Joulukuu lähti käyntiin pikkujouluilla, jotka oli kyllä kanssa aikamoiset. Lunta ei ollut ja alkuillasta ihan tyhjää koko paikassa, mutta äkkiäkös se siitä lähti liikkeelle. Onnistuin tippumaan sen yhden ainoa ulkoportaan, joka siinä rakennuksessa oli, kävin kavereiden kanssa kävelyllä (toisen kanssa oikein romanttisella käsikkäin lumisateessa, hehheh) ja putosin ojaan kun kaverini työnsi minut omasta mielestään vain tien laitaan pois auton edestä. Yritin ottaa valokuvia, mutta kaverini oli kiinnostuneempi sipsikupista kuin minusta (ks. kuvat, möö) ja lähdin lopulta kotiin nukkumaan melko aikaisin vain herätäkseni kärsimään maailman pahimmasta krapulasta.

Setäni hankki myös uuden koiranpennun ja se oli niin lutunen, että melkein tykästyin koiriin uudelleen (okei, on ne ihan kivoja silti).

Käytiin Rovaniemellä mutka ja kuvailin kaverini kanssa Napapiirillä niin paljon, että kamerasta loppui lopulta akku. Kävin sillä viikolla itse asiassa ainakin sata kertaa Rovaniemellä. Jollakin kerralla Joy tapasi Napapiirillä hongkongilaisia turisteja ja koin hetkellisen kuoleman, kun aloin ottamaan niiden pyynöstä valokuvaa ja toinen kääntyi ison reppunsa kanssa tiputtaen samalla 70€ arvoisen ison maljakon lattialle, huhhuh.

Ja Hunkseja ei saa unohtaa! Muistelen sitä iltaa vieläkin kaiholla, kaikki muut meillä kauhulla. Äiti ei ole vieläkään toipunut ja viimeksi tänään kertoi kauhuissaan vieraillemme siitä, kun olin hieman ennen puoltayötä hiipinyt yläkertaan ja ilmoittanut lähteväni katsomaan vähäpukeisia miehiä baariin. Hmph. Minusta se ainakin oli loistava idea!

Joulukin sitten lopulta koitti pitkän odotuksen jälkeen. Se meni ihan mukavasti kotona möllötellen ja erakoituen. No, ei sentään. Olen oikeasti ollut sen verran kiireinen, että hiihtäminen on jäänyt harmittavan vähälle.

Nyt uutena vuotena kököttelen täällä kotona päivittämässä blogia ja yritän olla olematta kateellinen kun kaveri päivittelee Levi-kuulumisia Facebookiin ja puhelimeen tulee tekstiviestejä Onnelasta, missä olisi ties mitä hienoa taas! No, onhan täällä sentään vieraita ja käytiin päivällä laskemassa mäkeä, minkä jälkeen suuntasin kaverini luo naapuriin katsomaan elokuvaa, jee!

--------Mutta näin täällä tällä kertaa. Ensi vuotta odotellessa (se on parillinen vuosi, jee!). Hyvää uutta vuotta!

perjantai 30. joulukuuta 2011

"Eteenpäin", sanoi mummo lumessa

En tiedä miten mahtava idea on aloittaa päivitystä nyt, kun vieraita odotetaan saapuvaksi noin tunnin kuluttua ja itse olen niin onnettoman hidas, että päivittäminen vie ihan hervottoman paljon enemmän aikaa joka kerta.

No, ehkä yritän olla tosi nopea tai päivitän vain vähän, koska tarkemmin ajateltuna tällä hetkellä ei edes ole mitään kummempaa asiaa.


Vihaan ihan täydestä sydämestä tätä uutta tekstinmuokkaus juttua, koska tämä ei todellakaan edes yritä pelata yhteistyöhön mun kanssa! Aina laittaa väärän fontin, rivivälit miten sattuu ja muutenkin kuvien laittaminen on hankalaa. Jos nyt yhden positiivisen asian yritän löytää niin kuvat on paaaljon helpompi ja nopeampi ladata. Mutta muuten vihaan tätä.

Olen yleensä kirjoittanut päivitykset ensin OpenOfficella (sitä kyllä rakastan!) ja sitten liittänyt ne tänne Bloggeriin, mutta eipä onnistu enää. Nyt sitten yritän opetella päivittämään kirjoittamalla suoraan tänne, huoh.


Vuosi 2011 näyttää minun osaltani päättyvän melkoisen leppoisissa tunnelmissa. Sukulaisia on tosiaan Turusta tulossa. Melko spontaani vierailu, sanoisinko, koska eilen vasta päättivät tulostaan ja tänä aamuna lähtivät ajelemaan Lappia kohti. Kyllähän siinä saa ajaakin, huhhuh, kauhulla muistelin tässä päivällä niitä ajomatkoja kun on itse joskus ajettu Turkuun niin ikään kyläilemään.

Mitään eritysempää ohjelmaa ei tosin ole. Mietittiin, että käytäisiin mahdollisesti laskemassa mäkeä huomenna (hehheh, olen kaivannut tätä pitkän aikaa ja pitäähän Joykin viedä mäenlaskuun!) ja sitten kaverini otti minuun varovaisesti yhteyttä eilen illalla kysellen milloin katottaisiin Ring kakkonen. Eli sekin olisi tarkoitus vissiin katsoa tässä ennen kuin loma loppuu (järkyttävää, kohta sitä vissiin pitäisi taas painaa töitä koulun eteen niska limassa, no me gusta).

Kuvisdiplomin pakoilukin alkaa käydä mahdottomaksi, eli pakkohan se on siihenkin tarttua. Lisäksi sängyn alla pölyttymässä odottaa tehtäviä tentittävää yhteiskuntaopin kurssia varten ja nekin pitäisi kaivaa näkemään päivänvaloa. Myös terveystietoa olin ajatellut korottaa, eli heti koulujen alkaessa mars vaatimaan lisää tehtävää ihan kuin tässä ei sitä muutenkin olisi tarpeeksi.

Ja kaikkien rakastama YTL alkaa pian pommittaa meitä pieniä abi-parkoja hämärillä kokeillaan. Elämä taitaa siis olla pausella jonkin aikaa, mutta koettakaamme selvitä. Penkkareita kuitenkin odotan kohtuullisen innokkaasti, vaikka toisaalta nekin aiheuttaa lisää tekemistä. No, onpahan mainio syy nollailla ennen varsinaisen raatamisen aloittamista (fysiikka, kemia... iiks!).


Äh, aikaisemmin muka muistin useammankin asian josta aioin kirjoittaa.

Eilen käytiin tosiaan uudelleen Rovaniemellä, koska oli tarvetta valittaa liian suuresta hinnasta, joka Gina Tricotilla shoppaillessa perittiin ja toisaalta minun piti hakea niitä papereita. Siellä sitten shoppailin hiki otsalla taidekaupassa yrittäen päättää haluanko ehkä 365g/m² paksuista paperia vai riittäisikö 200g/m². Kaksisataagrammaiset arkit lähti sitten mukaan, koska totesin sen varsin neutraaliksi vaihtoehdoksi hintansakin puolesta.

Lisäksi shoppailin hieman lisää aleissa, valitettavasti jouduin yhden paidan jättämään kauppaan kun (yllätys yllätys) sopivat koot olivat loppuneet. Eräs toinen toppi kuitenkin sai uuden kodin kaapistani ja lisäksi pitkään hankinnan alla ollut hiihtopuku löysi tiensä tänne meille! Kävin tänään kokeilemassa ja voi sitä ihanuutta! Huomasi kyllä eron vanhaan pukuun ja paljon miellyttävämpi se oli kyllä värinsäkin puolesta (violettia, mustaa ja valkoista takissa + mustat housut eli perfecto).

Näin myös kaverini haahuilemassa H&Mllä, mutta olin juuri menossa sovittamaan enkä kehdannut alkaa kiljumaan kaverini nimeä läpi kaupan siinä pelossa, että Krisua olisi alkanut nolottaa (tuskin kuitenkaan yhtä paljon kuin minua itseäni olisi hävettänyt siinä vaiheessa kun jokainen paikalla olija olisi kääntynyt tuijottamaan). Tullessani takaisin sovituskopista kaverini oli sitten jo ehtinyt kadota ja tiemme eivät enää sen reissun aikana kohdanneet, joten face to face keskustelua ei edelleenkään päässyt kohdalleni kehittymään.


Tänään olen taas vaihteeksi haahuillut ympäriinsä kameran kanssa yrittäen etsiä mahtavia kuvauskohteita. Ei ole löytynyt, ei todellakaan. Testailin myös kameran jalustaa poseeraamalla itse juuri lämmitetyn leivinuunin edessä eli kyllä siinä poskia kuumotti.

Lisäksi kuvailin viiden sentin kolikoita, joita pikkusiskoni on jo jonkin aikaa keräillyt ja jotka minä tänään laskin sen pyynnöstä (osaksi siksi että olin utelias, osaksi siksi että toinen vaihtoehto olisi ollut siivoaminen ja mikäs sen oivallisempi keino luistaa siitä hetkeksi kuin laskea rahoja?). Yhteensä oli kertynyt jo 31,70 euroa ja kyllä se purkki siihen malliin jo painoikin.


Lumiukkokelejä ei vain tule!

Ärsyttävää kun tuota lunta nyt riittäisi vaikka kokonaiseen lumiarmeijaan, mutta pakkasta on liikaa ja hieno suunnitelmani ei näin ollen onnistu. Joutaisi tehdä pari lumiukkoa ja samalla helpottaa hiihtämään lähtemistä pyörittelemällä ne pallot tuosta polkua pitkin. Tänään taas kirosin kaiken lumen alimpaan helvettiin sulamaan, kun sukset jalassa räpelsin polviin saakka yltävässä lumessa takapihan läpi.

Olen suorastaan häikäistynyt siitä, etten halkonut hankia nenälläni sellaisen rämpimisen jälkeen.

Toisaalta lumi kyllä saa kaiken näyttämään huomattavasti paremmalta. Jos se voisi olla lämmintä ja pehmyttä ja sitä voisi ottaa vaikka tyynyn täytteeksi niin talvi saisi minun puolestani olla vaikka koko ajan! Valitettavasti todellisuus hieman kolhii ja joka kevät sama itku siitä, kun kengät menee täyteen vettä, loskaa on nilkkoihin asti ja sen seurauksena kouluun kävellessä kastuu ensin housujen lahkeet ja siitä se epämukavasti leviää ylös, kunnes housut on märät polviin asti. Sopivasti ne ehtii sisällä pysytellessä kuivua ruokailuun mennessä, mutta sitten sitä taas pärskitään halki loskaisten teiden kohti ruokalaa ja kova kuivatustyö on mennyt ihan hukkaan.

Koettakaamme silti edelleen kestää.


Ennen lomaa kävin reippaasti kirjastossa, mutta eheheh en todellakaan ole lukenut lomalla mitään. Siis oikeasti ihan mitään (lukuunottamatta nimilappuja lahjoista jouluaattona).

Kolme raukkaa kirjaston kirjaa tuossa odottaa hyllyssä, kaikkia taisin aloittaa pari sivua ja siihen se sitten jäikin. Pitää varmaan vain sitten noita palautellessa muistaa ottaa pois kirjanmerkki, jonka virkaa sai hätätilanteessa toimittaa valokuva. Vaikka mistä sitä tietää jos kirjastovirkailijoita piristäisikin kaunis potretti Oulun yliopistolta, nehän saattaisi vaikka kehystää sen!

Kaverinikin kovasti lupaili lainata minulle One Day kirjaansa, mutta eipä ole kuulunut. En toisaalta ihmettelekään, koska tässä juuri järjestelin hyllyjäni ja nopeasti laskettuna pelkästään mulla on lainassa siltä neljä DVDtä ja yksi kirja (edelleen). Siskoillani on varmaan vielä hieman lisää tavaraa lainassa, mutta onneksi tuo kaveri kuuluu ostelevan kovalla innolla lisää hyllyntäytettä. Voi sitä raukkaa sitten kun palautan kaikki lainaamani jutut ja se tajuaa, ettei hyllyyn enää mahdukaan mitän.


Huomenna tai ylihuomenna ajattelin myös värkätä jonkinlaisen uuden vuoden postauksen. En nyt edelleenkään ole varma millaisen, mutta ehkä jotain samaa tyyliä kuin vuosi sitten jos en kykene keksimään mitään uutta ja jännittävää (en todellakaan). Eli tapaamisiin sitten niissä merkeissä!

(Krista riepua varten pitäisi varmaan tehdä kokonainen oma kollaasi meidän kuvista, se kun oli aivan täydestä sydämestään harmistunut tuntiessaan kokeneensa suuren vääryyden siksi, että minulla oli siitä liian vähän kuvia seinällä. Todellisuushan oli, että Krisu oli suurimmassa osassa kuvista vaikka se ei sitä itse kyennytkään hahmottamaan.)

torstai 29. joulukuuta 2011

No Finnish for you guys today!

this is very random but i felt the sudden urge to write on my blog and tried to think of something clever to share. unfortunately the only creative thing i managed to do was to find this list of questions and answer them while trying to forget that i used to know some english (i wish i were one of those people who are like ”Oh, i'm drunk and therefore can speak english, you wanna talk to me?” but no.... in my case that'd be something like ”Oh good lord, what is that strange language you're trying to speak? Please go away, i don't know what you're saying!”).



1.Who’s the last person you talked to about sex?
- woah, that's a nice start. no idea, tho.

2.Have you ever sat in the back of a police car?
- nope, i'm such a good citizen.

3.Are you stubborn?
- definitely!

4.If you took a drug test right now, would you pass?
- of course.

5.Who was the last person to be on a bed with you?
- my dear teddy bear!




6.Do you tend to hold a grudge?
- yeah, unfortunately. i'm trying to get rid of that, tho.

7.Who is the last person that pissed you off?
- probably a really stupid character from a TV-series. i tend to take them too seriously sometimes.

8.What's something that bothers you about girls?
- many of them are waaaaay too loud and shout thing that i definitely don't want to hear.

9.What’s a fact about the last person that texted you?
- she's about as short as i am and she likes to ski (that was two, sorry).

10.Who sits in behind you in your math class?
- well, it depends on who decides to pick the chair behind me.





11.Where is the biggest scar on your body?

- on my arm (from tripping and landing on a piece of mirror).



12.Have you ever been told you were amazing?

- yes but that might have been a joke.



13.Would you date someone who was addicted to drugs?

- hmmm, no, probably not. i wouldn't want him to steal mine, would i?!



14.When was the last time you fought with your parents?

- oh i don't know.



15.What was the last alcoholic beverage you drank?

- tequila. oh wait no, i drank ”karpalolonkero” after that.



16.What would your last name be if you married the last person you texted?
- i shall not reveal that.

17.Do you care if people hate you for no reason?
- people are allowed to hate me but if they hate me for no reason then they could at least try not to bother me with it. otherwise it's totally fine.

18.Who was the last person to play with your hair?
- ummm, i don't know. people don't usually play with my hair.

19.Do you get along with girls?
- definitely not. it hate them. i wish i were a dinosaur so that i could eat them all.

20.Think of the last person who said I love you, do you think they meant it?
- uh, i can't remember who it was.




21.Who was the last person you kissed on the cheek?
- that would have been Niina.

22.Who are your last 4 txts from?
- Anniina.

23.Who was the last girl you talked to?
- my sister. probably.


24.Do you know anyone who drinks a lot?
- how would you define ”a lot”? i know people who drink more than i do but.... well, let's say that i don't personally know anyone who drinks ”a lot” (assuming that we're talking about drinking alcohol).

25.Would you ever get plastic surgery?
- yes, i'd get a pair of beautiful Dumbo-ears. jk, no, i wouldn't.

26.Do you speak any other languages other than English?
- NO! I'M A NATIVE ENGLISH SPEAKER, NICE OF YOU TO NOTICE THAT! well, i definitely speak finnish and since i'm so used to mentioning swedish, i shall say it too although the only thing i remember is the chorus of ”Den Glider In”.

27.When was the last time you went shopping?
- today, actually. i needed to get some paper for school (god i hate writing that, it's friggin holiday atm!) and then i kind of got carried away and bought other stuff too.

28.Have you ever had to call the cops on someone?
- no, i'm very good at running away if it seems like i should do something responsible.

29.What was the last compliment you received?
- ”Your hair looks nice!” why thank you!

30.Have you talked to a bitch today?
- oh i'm too cool for that.




31.Do you have any pets?
- no, that's so sad. i wish i had a cat! or a horse, horses are cool.

32.Do you have a favorite subject?
- mathematics, that's about the only subject i like. besides chemistry.

33.Do you judge people you don't know?
- sometimes and i know it's a terrible thing to do.

34. Are you a bad influence?
- no, i'm such a lame person. people would die of boredom if they were influenced by me too much.


35.Is there anyone that’s in love with you right now?
- haha, no.




36.Would you ever live with any of your best friends?

- the question would more likely be if any of them would live with me since i'm such a difficult person to be around.


37.If you could travel to any place you wanted where would you go?

- i would go see my host family and then visit New York City. geez, i totally love that city.



38.Are you photogenic?

- oh sweet jesus, no. every single camera on this earth hates me.



39.Does anyone know a really deep and dark secret about you?

- i have no deep and dark secrets but if you know one then please be nice and let me know about it too. that'd be exciting!



40.When was the last time you ate in a restaurant?

- i think it was when i was still in the States. Ruby Tuesday, i'm sure of that.



41.When was the last time you went to a funeral?
- it's been several years.

42.Do you have a favorite band?
- well, i usually listen to random songs, not just one specific artist. i like Sonata Arctica (even though i don't really like the type of music they make) and i absolutely l o v e Coldplay!

43.What do you receive the most compliments on?
- my hair or my eyes. finns usually compliment my hair and americans used to compliment the color of my eyes (finns compliment that too, sometimes).

44.Do you currently owe anyone money?
- no. but people owe me, what an awesome feeling!

45.Would you ever marry anyone for their money?
- no, i don't want anybody's money, i want to make my own.




46.Do you usually have a lot of drama in your life?
- nope, my life is so lame (not really, i just prefer to stay away from drama).

47.Who do you think is the most attractive actor?
- oh there are plenty of those! but to name one... i'd say that Ben Barnes is very handsome.

48.Have you ever walked away from someone who was yelling at you?
- haha, i'm usually the one who follows that poor creature who tries to walk away when i'm yelling.

49.Do you like your room?
- yeah but i'd like to get rid of some of the stuff i have in here and i'd also love to have all my clothes in my room but not enough space. well, in the future i'll have a whole apartment for my clothes (i'm going to be very rich, you know).

50.Have you told anyone that you missed them lately?
- i don't usually do that but as it happens, i have. what a coincidence.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Terveiset koomailun ihmemaasta!

Muistan kun ensimmäisen kerran rekisteröidyin Postcrossing-sivustolle jokunen vuosi sitten, mutta en koskaan saanut aikaiseksi lähetettyä yhtäkään korttia. Tässä jokin aika sitten päädyin ties mitä kautta uudelleen sinne ja päätin, ettei kai siinä nyt mitään menetäkään jos kokeilee, ja lähetin muutaman kortin.

Tänään sitten hain postia ja vilkaisin vain nopeasti, että jaa, oisko myöhästyneitä joulukortteja. Koska ne ei kuitenkaan näyttäneet joulukorteilta, päättelin seuraavaksi niiden olevan taas jotain Joyn kavereiden lähettämiä juttuja. Tarkempi tutkailu kuitenkin kertoi, että ne kaksi korttia olivatkin mulle itselleni, toinen Kanadasta ja toinen Australiasta!

En oikeasti uskonut, että postikortti joltain randomilta ihmiseltä saattaisi piristää niin paljon, mutta kyllä vain oli mukava saada ne! Huolimatta siitä, että lähettäjä oli joku aivan vieras ihminen, oli silti jännä lukea mitä ne kortteihin oli kirjoittaneet (kanadalainen esimerkiksi kertoi opettavansa sokeita ja rakastavansa Harry Potteria!).

Jännä oikeasti, mitä kaikkea sitä onkaan keksitty!


Eilen lähdettiin ruuhkaepäilyistä huolimatta katselemaan Rollon alennusmyyntejä, koska oikeasti mitään muutakaan ei keksitty ja koko loma oli vain mähöilty kotona elokuvia tuijottaen (ihan hyviä silti, vaikka korvista pukkaa ulos jo kaiken maailman rakkauselokuvat huolimatta siitä tosiasiasta, että Dear John on oikeasti hyvä ja pidin myös ikuisuuden katsomista odottaneesta A Walk To Rememberistä (shanewest ahem)).

Itsehän olisin mielelläni ostanut esimeriksi kaiken, mutta yritin parhaani mukaan hillitä shoppailuintoani. Mukaan lähti kuitenkin muutama paita (mm. pitkään mietinnän alla ollut sydänpaita, jonka itse asiassa tilasin jo netistä, mutta se ei ollut ehtinyt saapua), huivi (aika randomisti, kun rupesin miettimään huivikokoelmaani ja tajusin tarvitsevani jonkun kevyemmän ja ei-violetin yksilön) sekä takki, jota sovitin jo joskus syksyllä, mutta joka silloin jäi toistaiseksi jatkamaan elämäänsä kaupan hyllyllä ja lähti mukaan nyt (erivärisenä tosin kuin mitä silloin kokeilin, koska mustat oli loppuneet), kun edelleen oli alessa.

Kaipailen vielä tosin yksien housujen perään, jotka tarpeeksi tyhmänä jätin kauppaan notkumaan ja haaveilen saavani ne vielä joskus. No, ehkä niitä on vielä jäljellä sitten kun lähiaikoina joudun kuitenkin lähtemään taas Rovaniemellä hakemaan papereita kuvataidediplomiani varten.


Olen vähän surullinen, koska porkkanalaatikko loppui eilen ja kinkkukin vetelee viimeisiään. Kohta koittaa se rysähtävä paluu arkeen, kun jouluruokaa ei ole jäljellä yhtään ja on jälleen siirryttävä omenaiseen possunlihakastikkeeseen ja hot tomato broilerikastikkeeseen, jotka muodostavat kouluruokailun menusta ¾.

Onnekseni uskon saavani vertaistukea kaverilta, joka on joululoman aikana syönyt varmaan tähän mennessä jo viitisen kiloa kinkkua ja joka varmasti ymmärtää tuskani. Kukaan kavereistani ei tosin ole myöntänyt tykkäävänsä porkkanalaatikosta, joten sitä taidan joutua suremaan yksinäni.

Myös suklaat on syöty pois homehtumasta nurkista ja nyt sitten elellään sipseillä ja jääteellä, jotka on kylläkin ihan kelpo evästä huolimatta siitä, etten sipseistä niin kauheasti väitä. Toisaalta en silti usko mikään sokerihiirikään olevani, koska vaikka tykkään karkista, niin kaikissa juhlatilaisuuksissa minua kiinnostaa enemmän suolaiset ruuat kuin jotkut pullat ja kakut ja lusikkaleivät.

No jaa.


Valitettavasti emme ole siskoni kanssa päässeet näyttämään kykyjämme lumiveistosten tekemisessä, kun tuo lämpötila niin dramaattisesti tipahti nollan kieppeiltä -10 asteeseen ja ulkoa löytyy vain puuterilunta.

Äkillinen lämpötilan muuttuminen on kyllä tosiaankin tuntunut täällä sisälläkin, eikä todellakaan missään tapauksessa hyvässä mielessä! Jouluaattona meillä oli minusta mukavan lämmin, muiden mielestä ällöttävän kuuma. Mittarin mukaan +27 astetta ja istuinkin tyytyväisenä sohvalla villasukat jalassa ja viltti niskassa, koska tykkään lämpimästä (en tosin pidä juurikaan saunasta, koska mua alkaa aina pyörryttämään ja viimeksi olenkin saunonut kesällä kun oltiin mökkeilemässä). Tänään olen sitten kärsinyt ankaran arktisista olosuhteista alle kahdenkymmenen asteen lämpötilassa, villasukat jalassa, kaksi hupparia päällä ja vilttiin kääriytyneenä.

Yritin käydä lämmittelemässä leivinuunin luona kun sinne laitettiin tuli, mutta toistaiseksi ainoa huomattava vaikutus on ollut se, että hupparistani paloi hiha ja printtikohdat alkoi kuumua niin uhkaavasti, että katsoin parhaaksi poistua takavasemmalle hampaat edelleen kalisten.


Olen myös rääkännyt aivojeni luovaa osaa, joka tosin on niin pieni, että onkohan sitä olemassakaan. Kiertelin ennen tämän aloittamista ympäri taloa kameran kanssa yrittäen etsiä mahtavan upeita kuvauskohteita, mutta jouduin toteamaan ettei niitä ole. Siispä käyttöön samat vanhat ideat!

Sain tänään myös puuttuvan osan kameran jalustaan ja nyt sitten kiikutin kameran pihalle yrittäen harrastaa hieman ulkovalokuvaustakin, kun jalustan ansiosta voi ottaa käyttöön pitemmät valotusajat. Pitkään ei tämäkään harrastus kuitenkaan kestänyt, sillä hyytävä ilmasto pakotti minut pian takaisin sisätiloihin jatkamaan joulupallojen digitaalista ikuistamista.

Olen myös yrittänyt perehtyä Photoshopin ihmeelliseen maailmaan, mutta luopunut yrityksestä yhtä pian joka kerta. Ihan kuin minullakaan todellisuudessa olisi jotain kehittävämpää tekemistä.


Kunnollista keskustelua en kai ole käynyt sitten viime torstain, jolloin viimeksi näin kunnolla kavereita. Olen pari kertaa nähnyt Krisua, mutta eipä se ole paljoa juttelulle lämmennyt ja toista kaveriani olen stalkkaillut vain sen ikkunan läpi ja ainoa mahdollinen kommunikointimenetelmä olisi näin ollen siis ollut morsetus, jota en kuitenkaan ole ehtinyt vielä opetella (liekö kaverinikaan osaa, ei ainakaan ole tunnustanut).

Faceen en ole jaksanut vaivautua kirjautumaan siksi, ettei siellä koskaan ole mitään ja kaipaamastani keskustelusta ei ole toivoakaan, koska kukaan ei aloita keskustelua kanssani ja itse en enää uskalla kun eräs kaverini lähes poikkeuksetta valittaa jos yritän jutella (kuulemma häiritsen sen übertärkeitä tekemisiä).

Voin kuitenkin lohduttautua ajatuksella siitä, että jos vajoan vielä enemmän alamaihin niin voin silti aina etsiä netistä random ihmisten Skype-tietoja ja soittaa terapeuttisia videopuheluita niille (mikä nyt ei varsinaisesti houkuta koska, as it seems, vedän pedareita ja perverssejä puoleeni kuin magneetti).


Ilmeisesti alkaisi olla myös aika postata uuden vuoden kunniaksi menneitä muistellen, mutta katsotaan nyt mitä saan aikaiseksi. Mulla alkaa postausideat loppumaan, koska kaverini heittäytyvät hankaliksi ja mykiksi aina kun yritän kysellä niiltä mitä ne haluaisi blogistani lukea. Toisaalta toinen ääripää on se, että saan postausehdotuksia, joita toteutan yhtä mielelläni kuin kirjoitan kuvallissanallista esseetä siitä, miten atomimalli on kehittynyt ajan kuluessa rusinapullamallista sirontakokeiden kautta nykyiseen muotoonsa.

Pitänee ilmeiseti alkaa taas keskittämään voimavarojani kuvataiteen puolelle ja herätellä henkiin lakastunutta kykyäni saada jotain aikaan vesivärien, näätäpensseleiden ja kuivapastellien avulla.

Kyllä on tämä lomailu syönyt minua tarpeettoman paljon.

maanantai 26. joulukuuta 2011

”Well it's Christmas time”





Yeah, taas on yksi joulu ohi! Ihan hullua.

Mahtavan hyvä tarkoitukseni ja ajatukseni blogin päivittämisestä sunnuntaina kaatui lopulta ihan uskomattomaan laiskuuteen (=kuvien siirtäminen koneelle), perinteiseen jouluvierailuun (=mummola), mähöämiseen (=elokuva) ja kaveriini (=juhlimaan).

Eli tässä sitten nyt istuskelen yövaatteissa (tämä on aika merkillistä, koska kello on kuitenkin jo puoli kaksi ja en  i k i n ä vietä yövaatteissa aikaa muutoin kuin silloin kun nukun.

Noh, joulu on sekoittanut pään I guess.


Jouluaatto meni mukavasti, vaikka tuntui tällaiselle kärsimättömälle hoppuilijalle ihan tavattoman pitkältä. Olin laittanut herätyskellon soimaan, että heräisin viimeistään puoli kymmenen aikoihin (koska olen sitä mieltä, että jouluna herätään aikaisin). Herätyskelloa en kuitenkaan tarvinut, koska heräsin omia aikojani jo puoli yhdeksältä ja en hyvistä yrityksistäni huolimatta saanut enää nukahdettua ja lopulta luovutin.

Pyörin sitten neuvottomana ympäriinsä keksimättä tekemistä (äitillä oli tarjolla tuhat, mutta en halunnut vastaanottaa kovin epämieluisia tehtäviä juuri silloin). Hölkkäilin siis vain edestakaisin Joulupukin kuumalinjan molottaessa taustalla.

Lumiukon onnistuin lahjakkaasti missaamaan ties mistä syystä, mutta siskoni oli tajunnut laittaa sen nauhalle ja katsottiin sitten myöhemmin kun illalla nälkäkuoleman partaalla odotettiin ruuan valmistumista.


Voiko oikeasti olla mitään parempaa kuin jouluruoka?!

Itse olen kyllä ottanut kaiken ilon irti hyvästä ruuasta ja syön kinkkua aina kun on mahdollista ja silloinkin kun ei ole. Eli siis koko ajan. Myös porkkanalaatikko on aivan taivaallista. Kauhulla odottelen sitä päivää, kun kinkusta on jäljellä enää epämiellyttäviä ja pahalta maistuvia pintapaloja ja muita nökköjä.

Onnekseni kaverini ovat infoneet minua omista joulusyömisistään ja kuulostaa siltä, että en ole ainoa joka on lähes liikuntakyvytön kaikesta ruuan määrästä!


Lahjaksi tuli tosiaan perinteisiä yövaatteita, suklaata ja pussilakanat. Lisäksi myös toivomani Rubikin kuutio (koska alan olla jo neuroottinen sen suhteen ja halusin välttämättä oppia ratkaisemaan sen), digitaalinen valokuvakehys (joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri sopivan haastava elektroninen laite minun käyttööni), vähän astioita, hajuvesi ja muuta tällaista.

Joylta sain lahjaksi ehkä huvittavimman jutun pitkään aikaan!
Yritin tässä yhtenä päivänä, olikohan peräti aattona, kaverini kanssa Facebookissa jutskaillessani pohtia kuumeisesti kuinka selittäisin sen laitteen toimintaa, mutta jouduin lopulta toteamaan etten kykene siihen. Se on tosiaan sellainen juttu, johon laitetaan kolikoita (miksikä niitä sanotaankaan? yritin sitäkin silloin pohtia, mutta en muistanut ja kehittelin lopulta oman sanan, jonka ehdin jo unohtaa), mutta se maukuu ja sen sisällä on kissa.

Eheh okei, en yritä enempää.
Se pitää nähdä.



HAH, rubikin kuutio on varmasti tehty juuri minun kaltaisilleni heikkohermoisille keuhkoajille!

Oikeasti, sen ensimmäisen illan aikana paloi pinna useammin kuin on sallittua ja on kyllä ihme, että en nyppinyt irti jokaista palasta ja kasannut sitä sillä tavalla. Yritin mukana tulleiden ohjeiden avulla väkertää kuutiota oikeaa järjestykseen, mutta pyh, eihän siitä mitään tullut kun en onneton ymmärtänyt mitä ohjeissa sanottiin (ja ne sentään oli ihan suomeksi!).

Lopulta ei auttanut muu kuin hylätä kuutio ja mennä nukkumaan.

Aamulla sitten uusi yritys.
Kyllä siinä taas hermot kiristyi kun aina pääsin ohjeiden avulla viimeiseen tai toiseksi viimeiseen vaiheeseen ja sitten onnistuin sotkemaan koko kuution! Ja ei muuta kuin alusta.

FINALLY kuitenkin ymmärsin viimeisen kohdan ohjeen oikein ja sain kuution kasaan!

Muutaman minuutin se sai olla alallaan, sitten sotkin sen ja uusi yritys.

Siinä aamu sitten vierähtikin rubikin kuutiota ratkaistessa ja sarjoja opetellessa. Nyt kuitenkin, vaikka äärettömän hidas olenkin, osaan jopa ratkaista kuution ilman ohjeita!

Toiveissa on, että saan nyt lopultakin loppuun pitkäaikaisen urakkani (jota olen oikeasti niin monet kerrat yrittänyt): kaverini rubikin kuutio -kaulakorun ratkaiseminen. Vinkvink Krisu, laitapa kiltisti se kouluun niin ehkä nyt sadannella yrityksellä saan sen tehtyä.


Jouluna on aina niin hauska päivittää blogia, koska on kuvia joista valita!

Blogin päivittämisessä hauskinta on oikeasti se, että saa leikkiä kuvia valitessa Photosopilla ja väreillä (se on kivointa maalaamisessakin!). Koska joulu nyt on mähöilyjuhla niin sitä varsinaista asiaa ei aina ehdi niin paljon tulla ja siksi pitääkin yrittää kääntää asiaa jostain muusta.

Vaikka sitten vanhoista jutuista.

Tuli nyt tässä taas mieleen, kun yhtenä päivänä laittelin jotain juttuja koneella ja törmäsin kaverille synttärilahjaksi tehtyyn videoon. Siitä ajauduin ajattelemaan siskoni kuvaamia videoita niiltä synttäreiltä ja sitä järkytystä, joka seurasi kun pahaa aavistamatta kerran niitä videoita katselin ja ruudulle lävähti yhtäkkiä alusvaatteisillaan ympäriinsä tsippaava kaverini.

Eikä se onneton edes vaivautunut laittamaan vauhtia pukeutumiseensa vaikka näki, että sen vaatteiden vaihtoa videoitiin ihan täyttä päätä!

Videoista löytyi myös todistusaineistoa siitä, miten aina yhtä herttainen synttärisankarimme ottikaan tasapuolisesti huomioon kaikki vieraansa!

Not.

Kävin yhdessä välissä laittamassa kameran päälle olohuoneen nurkkaan, koska oli tarkoitus alkaa katsomaan sitä meidän tekemäämme videoa ja kaverin reaktio piti ofc saada videoitua.

Videon katselun aloittaminen kuitenkin hieman venyi ja siinä alussa sitten oli herkkää materiaalia synttäreiden vauhdikkuudesta: ensin kuvassa pyöri jokainen, mutta sitten yhdessä silmänräpäyksessä kaikki olikin hävinneet ja kuvassa oli vain hieman meitä muita myöhemmin paikalle tullut kaverimme, joka sitten aivan yksinään nökötti sohvalla lusikoimassa kakkua!

Järkyttävää laiminlyöntiä, en olisi ihmetellyt vaikka se tuollaisen kohtelun jälkeen olisi kieltäytynyt lähtemästä meille kuskiksi.

Onneksi (??!) satuin kipsuttelemaan paikalle tuntemattomasta syystä, bongasin tämän yksinäisen vieraan ja hyvänä haltiattarena hyppäsin itsekin sohvalle seuraa pitämään (olen vain luonnostani niin herttainen)! Seurauksena oli laadukasta kuvamateriaalia keskustelustamme muiden meuhatessa pihalla viinipullon kanssa, hmmmmmmmm.



Asd, ajatukseni katkesi nyt pahasti kun minulle soitettiin. Mulle soitetaan oikeasti tosi harvoin ja se onkin sitten fiilis ihan toisesta todellisuudesta kun istun rauhassa koneella ja yhtäkkiä huomaan, että puhelimen näyttöön syttyy valo! Sinä aikana kun se valo syttyy, ehdin käydä läpi kaikki mahdollisuudet ”Akku lähes tyhjä” -ilmoituksesta johonkin mystiseen valoilmiöön. Seuraava vaihe onkin sitten, se, että tihrustan pelokkaana soittajan nimeä.

Jos näytöllä näkyy vain numero, se on aivan kuin pahimmasta painajaisesta ja tarvitsen pitkän minuutin pohtiakseni vastatako vaiko ei.

Onnekseni soittaja kuitenkin useimmiten on joku kaveri (lol, anteeksi, ei minun kavereista oikeasti soita kuin yksi, muut tekstaa hehe), eli ei mitään pelottavaa.

Vielä viimeinen koettelemus on se, että itse asiassa vastaan siihen puhelimeen. No, ei siinä muuten mitään, mutta kun puhelin heittäytyy aina aivan hankalaksi ja jos painan vihreää luuria ja sanon heti jotain, soittaja langan toisessa päässä ei kuule sitä! En siis oikein tiedä kuinka kauan pitäisi odottaa ennen kuin sanon mitään vastaamisen jälkeen.

Eli siis ei ole mitään henkilökohtaista jos vastaan puhelimeen ja en sano mitään, johtuu vain puhelimen oikutteluista ja siitä, että olin jälleen kerran liian nopea!


Jeah, nyt kun on saatu käsiteltyä fobiani puhelinta kohtaan.......

Tuotatuota. Varmaankin oli vielä jotain henkevää kerrottavaa.

Tai sitten ei.
Anyway, vanhempi pikkusiskoistani teki eilen Joyn kanssa ison lumiukon (lumiakan? lumibuddhan? lumineidin?) meidän pihalle ja minä ja toinen siskoni ei tietenkään haluta jäädä yhtään huonommiksi ja aiotaankin nyt tehdä oma, vielä näyttävämpi, luomuksemme!

Ei siis kannata turhaan häikäistyä jos meidän pihalla tässä lähipäivinä on Tylypahkan lumiversio tai täydellinen näköispatsat Brad Pittistä: minä se vain taas olin.

Hah, tuosta tulikin mieleen se komistus, joka kävi eläinpuistossa silloin kun olin siellä kesätöissä. Se oli kuin Brad Pittin kaksoisolento, voi sitä ihanuutta! Siinä sitten piti yrittää ammattimaisesti hoitaa tilanne ja saada lapsi aasin selkään kun todellisuudessa olisi haluttanut vain nojailla aitaan ja tuijottaa sitä komistusta. Huokaus.

Vaikka kaikki maailman mahikset olisi kylläkin menneet jo sen takia, että asusteena oli lököttövät vihreät housut, narulla kokoon kerätty punainen paita, oletettavasti myös takapuoleen saakka yltävä hattu jota itse kuitenkin kieltäydyin ensimmäisten viikkojen jälkeen käyttämästä, aasinkakkaiset ja haisevat kengät sekä toisessa kädessä vielä ratsastuskypärä ja toisessa sellainen keittiöllä käytettävä söpö kertakäyttöhattu.

No, kaikkee ei voi saada.



Sosiaalinen elämäni lähti tosiaan hetkeksi nousuun kun kaveri laittoi eilen viestiä kysyi, että lähdettäisiinkö käymään vähän ulkosalla. No, mehän lähdettiin ja käytiin katselemassa meininkiä paikallisessa hotellissa.

Se.oli.aivan.täynnä.
Hyvä ihme sentään, ei siellä koskaan varmaan ole niin paljon porukkaa!

Siinä taas meikäläisenkin hermoja koeteltiin kun ikuisuuden odottelin omia juomiani, sitten tuli kaverini ja sai juomansa saman tien ja itse vain jatkoin odottamista. Epäilen asiaan vaikuttaneen sen, että ylsin juuri ja juuri roikkumaan baaritiskillä ja peityin näkyvistä heti jos joku tuli viereen seisomaan.

Siinä sitten yritin rauhassa jonotella jonkun laskiessa autuaana rahojaan mun olkapäällä ja hieman myöhemmin jonotin samaisella tiskillä kahden ison, pukuihin pukeutuneen miehen väliin liiskautuneena. I wasn't very impressed.

No jaa.
Loppuillasta joku vanha pappa tuli kyselemään halusinko kenties oppia laulamaan oopperaa. Sitten se rupesi demonstroimaan oopperakykyjään suoraan korvaani, hohhoijaa. Kiirehdin selittämään, että kiitos mutta ei kiitos, tulen helposti sairaaksi ja ääni lähtee pienimmästäkin rasituksesta ja pitäydyin näin ollen piirtämisessä, hyvää jatkoa kuitenkin.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin sama ukko tuli taas juttelemaan, mutta ei selvästikään muistanut meitä enää. Päätin kokeilla toista taktiikkaa, otin hämmentyneen ilmeen ja totesin pää kallellaan, että ”Sorry, I don't understand. I'm from London and I don't know any Finnish.” Tämä ukkohan kävi mongertamaan jotain surkealla enkullaan samalla kun itse hihittelin paidankaulukseeni ja pudistelin sille päätä.

Vähän aikaa se siinä yritti juttua vääntää, mutta kun itsepäisesti väitin sille etten osaa yhtään suomea, se lopulta antoi karkit minulle ja kavereilleni. Sitten se tuli vielä takaisin mun luo ja antoi kolme karkkia lisää, möö. Tarjosin sitten karkkeja ensimmäiselle ohikulkijalle, mutta se mies kieltäytyi kohteliaasti ja jatkoi vain matkaansa taputettuaan minua päähän (jostain syystä hyvin monet taputteli minua siellä päähän??). Pääsin kuitenkin eroon karkeista kun tarpeeksi yritin.

Yritin myös purkaa tuntemuksiani ällöttävästä kokemuksestani samalla kun hyvästelin kaveriani ja sympatiat oli suorastaan huimat: ”HYYYYI, PEDOFIILI!!”. Just joo en kyllä tule sulle enää avautumaan kun et koskaan ymmärrä, höh.


Nyt on aika lähteä rakentamaan lumiukkoa!

Teen kyllä niin hienon luomuksen ettei kukaan usko silmiänsäkään, hehe. Okei, nyt siellä ei varmasti ole edes tarpeeksi märkää lunta.

We shall see. Kuulumisiin!