Ihan oikeasti turha.
Sisältää vain mussutusta siitä, mihin olen palkkarahojani tunkenut onnesta sykkyrällä. Ja vähän myös vouhotusta realistisista tulevaisuudensuunnitelmista.
No joo.
Tänään ja eilen nautin (siis ihan oikeasti nautin) sitten ensimmäisistä kunnon vapaapäivistä vähään aikaan. Ja niitä oli kaksi, voi tätä onnea ja sateenkaarien, perhosten ja yksisarvisten määrää joka ympärilläni parveilee!
Olin silloin tiistai-iltana ihan nuupahtamaisillani kun raahauduin töistä kotiin, ja aioin jo mennä nukkumaan kymmenen aikoihin. Siskollani oli kuitenkin muita suunnitelmia ja se pyyhkäisi ulko-ovesta sisään juuri samalla hetkellä kun kävelin siitä ohi yökkäreihin verhoutuneena, ja kysyi josko voisin värjätä sen hiukset. Oli kuulemma tullut kotiinkin tosi aikaisin ihan vain siksi ettei mulla tarvisi yöllä niitä värjätä enkä olisi ehtinyt suunnitella nukkumaanmenoa.........
Jalona ihmisenä suostuin, lättäsin värin päähän ja kuivasinkin hiukset hyvää hyvyyttäni ja sitten ei enää nukuttanutkaan, joten raahauduin koneelle katsomaan pari jaksoa Poliiseja (♥).
Aamulla herätessäni sain huomata nukkuneeni iloisesti kellotaulun ympäri ja edelleen väsytti, mutta pakottauduin nousemaan kun suunnitelmissa oli lähteä Rovaniemelle shoppailemaan. Valitettavasti tämä vaivannäkö ei kannattanut, koska siskoni nukkui vielä tunnin ja äiti oli kaksi tuntia töissä, eli jouduin vain tyhjänpanttina kököttelemään yläkerrassa ja täyttämään aikani kuluksi Lapin sairaanhoitoliitolta tullutta mielenterveyskyselyä, hmmm.
Yritykseni lähteä Rovaniemelle saakka töitä karkuun ei ihan ottanut tuulta siipiensä alle, koska syömään mennessä äiti ja sisko päättivät tilata Paninit (ne onnettomat, joita paistan ja myyn varmaan sata päivässä!!) ja myöhemmin harhailin ulos Citymarketista vain huomatakseni, että auto jonka perään meinasin ajatuksissani kävellä, oli se sama jota olin työpaikan pihalla katsellut viimeiset kaksi kuukautta.
Shoppailukin alkoi vähän nihkeästi, koska en meinannut löytää mitään ostettavaa ja sitten siitä hätääntyneenä väänsin shoppailun megavaihteen päälle ja johan alkoi Visa Electronkin olla liekeissä.
Kirjakaupassa (minne lukemista vastustava siskoni minut juoksutti) keräsin mukaan kalenterin (koska olen ollut ihan pihalla ajankulusta siitä saakka, kun lastasin lukiolta saadun kalenterin kaappiin piiloon), Muumi-kansion ja -vihkon (love!) sekä noita ohutkärkisiä tusseja, joilla on ihana kirjoittaa! Lukiossa joku kysyi multa että enkö saa päänsärkyä mun muistiinpanoista kun ne oli kuulemma niin värikkäät, möyh.
Lisäksi kustansin itselleni taivaallisen ihanan salaatin taivaallisen ihanassa salaattipaikassa ja ostin hiusvärejä, että mua ei naureta takas Kehä kolmosen ulkopuolelle ennen kuin ehdin sinne kunnolla edes asettua taloksi. Himottaa värjätä hiukset jo nyt, mutta aion jaksaa odottaa sen kaksi viikkoa ja värjätä vasta ennen lähtöä ettei sitten ole taas ihan ruma harja kun koulut alkaa (IIIIIIIIIIIIIKS!!!!).
Myös Ur&Penn veti minua puoleensa hillittömien alennuskylttiensä kanssa eikä sielläkään Visa saanut levähtää!
Yritin koko reissun ajan löytää kenkiä, koska olin vakaasti päättänyt haluavani nauhallisen ja korolliset nilkkurit. Mustana. Sellaisia ei kuitenkaan löytynyt, mutta se ei kuitenkaan estänyt minua kuolailemasta muita kenkiä ja tippa silmässä sitten talsin ympäri kenkäkauppaa 109 euroa maksavat kengät jalassa ja poistuin paikalta lannistuneena ilman kenkiä. Byhyy.
Sitten.... Viimeisessä paikassa päätin nopeasti tsekata kenkähyllyt ja siellä ne kaunokaiset nököttivät hyllyllä odottamassa minua!
Äiti hukuttautu suolakurkkupönttöön, koska en kuulemma olisi tarvinut kenkiä siksi, että "Sulla on niitä niin paljon", vaikka todellisuudessahan näin ei ole. Mutta kun kengät on ihania!
Nooh, kiikutin nämä valioyksilöt kassalle ja olin tyytyväinen.
Tänään sitten vietin vapaapäivääni käymällä ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen lenkillä. Polvi tuli kipeäksi ja meni hermo kun naama oli ihan punainen ja olisi pitänyt päästä lähtemään kylälle. Seisoskelin sitten vessassa ja puhaltelin hiustenkuivaajalla kylmää ilmaa että väri vähän tasoittuisi.
Krisun kanssa käytiin seikkailemassa kirjastossa, lukiolla (ikävissämme sinne ryömittiin), Eläinpuistolla ja Fazerilla. Sieltä lähtiessä sitten bongattiin Anniina ja kierrettiin lähialueen jokainen pieni matkamuistomyymälä läpi, koska ei oltu taas vähään aikaan nähty.
Krisu yritti soittaa isännöitsijälle, mutta jotenkin mysteerisesti puhelu ei mennyt läpi ja näin ollen asia ei edennyt lainkaan.
Rupesin tässä myös pohtimaan minun ja Kristan suunnitelmia tulevaisuutta varten ja tajusin, että ne ei oikeastaan ole kovinkaan opiskelijaystävällisiä. Rahoitukseltaan siis. Tällä hetkellä nimittäin näyttäisi siltä, että joka viikonloppu ollaan risteilyllä, arki-illat elokuvissa ja silloin tällöin pyörähdetään Lontoossa ja muualla ulkomailla kun vain löytyy sopivat vapaat. Eli siis ihan normia opiskelijakäytöstä sellaiselta, jolla on vuokra ihan saatanasti ja rahaa pikkuisen liian vähän.
Mutta siis aina pitää haaveilla.
Huomenna sitten kiltisti takaisin töihin, ei mulla enää montaa päivää olekaan jäljellä! Tuntuu ettei kesää koskaan ollutkaan, koska se vierähti kokonaan töissä ja täältä sitten hyppään työvaatteista melkein suoraa koulun penkille. Okei, ehdin vähän aikaa rällätä ympäri Helsinkiä ja sitten yöllä tutista yksin sängyn nurkassa koska on pimeää ja mua pelottaa.
Jee.
PS. Yves Rocherinkin tilaus saapui eli nyt odottelen enää vain kolmea pakettia eBaysta, heeee.
PPS. Ajoin tänään manuaalivaihteistolla taas vaihteeksi ja Krista valitti <////3 Ei kuulemma voinu lukea matkalla koska oli niin epätasaista, kyyhky.
torstai 9. elokuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)









"ja täyttämään aikani kuluksi Lapin sairaanhoitoliitolta tullutta mielenterveyskyselyä"
VastaaPoistaarvaappa nauroinko.
no älä nyt :D
Poista