Mut siis hyvä tietenkin että MTV3:lla oli edes jotain uutisoitavaa illalla kymmenen uutisissa lauantaina!
Nyt iski kuitenkin pieni kiinnostus päivityksen jatkamiseen eli alan copypastettaa aiempaa aloitustani koska olen laiska. En oikeasti ole, aion kirjoittaa tämän lähes kokonaan uudestaan!!
Eli lopultakin virallisesti oikeasti ylioppilas! Jeeeee!
Ei tämä mitenkään hirveän erikoiselta tunnu, mutta on niin helpottavaa kun lopultakin on juhlat, valmistelut ja muut hommat ohi ja nyt voi pari kuukautta vain keskittyä kesätöihin ja muihin juttuihin kunnes syksyllä pitää alkaa miettimään miten sitä elämäänsä jatkaisi (lue: katsoa löytyikö asunto vai ei).
Kyllä tähän lukion loppumiseenkin totta kai liittyy kaikenlaista ankeutta t. Jenni, joka rakasti lukioa (tai ainakin osia siitä). Viimeksi la-su yönä istuttiin kavereiden kanssa tippa linssissa ja Breezerit pöydässä muistelemassa vanhoja hyviä lukioaikoja ja maailman parhaita opettajia joita tulee kyllä ikävä! Syksyllä pitää sitten ottaa kovat keinot käyttöön etten vain anna periksi ja ryömi takaisin luokan kaksi penkille vollottamaan kun en halua lähteä.
Ylioppilasjuhlissa ei sinänsä ole mitään kovin kammottavaa, mutta mulla tutisi jalat kuin harakalla, koska en tiennyt miten varsinaisessa juhlassa on toimittava ja olin tietenkin aakkosissa alkupäässä eikä ollut kuin yksi mun edelläni mallina noutamassa tavaroitaan salin edestä.
Istuin sitten koko juhlan ajan kädet hikisinä ja voivottelin kun mekon sifonkihelmasta ei ollut apua niiden kuivaamisessa (enkä missään tapauksessa halunnut mennä kättelemään ihmisiä kämmen hikeä tippuen). Lopulta hyötykäytin penkilläni olleen ohjelmalehtisen ja hämyäkin hämymmin heiluttelin sitä ja kuivasin tämän taivaallisen pikku tuulenvireen avulla vähän oikeaa kättä (vasen oli edelleen ihan tahmainen.....).
Ei se sitten ollutkaan niin hankalaa, mutta pelkäsin kuollakseni kompastuvani tai muuten vain kaatuvani. Onnekseni näin ei kuitenkaan käynyt ja dramaattisin juttu oli kun yksi pojista tiputti ruusunsa ja huvituin siitä enemmän kuin olisi ollut tarvetta ja jouduin siis sukeltamaaan oman ruusuni, lakkini ja todistukseni alle peittääkseni sen, että nauroin yksin eturivissä aivan yleisön vieressä.
Stipendien saajia lueteltaessa olisin voinut kieriä penkkien alle ääneen nauraessa, koska The laiska opiskelija #1, maailman sukimman päättötodistuksen saanut ja lusmuilijoiden kuningatarperhonen Jenni sai 120 euron stipendin hyvästä opintomenestyksestä. Siis anteeksi mitä?!
No, eipä siinä mitään. Mukavaa olla pienessä lukiossa, jossa takansytyketasoisella todistuksella voi tienata omaisuuden!
Joy piti myös puheen juhlassa ja kokonaan suomeksi! Siinä kyllä oli taas kaikki ainekset kunnon itkukohtauseen, mutta jotenkin onnistuin hillitsemään itseni (varmaan silti kun olin koko ajan niin kiusaantunut eturivin paikastani).
Sää ei kyllä yhtään suosinut meitä, koska ihana auringonpaiste meni pilveen melkein saman tien kun yläastelaiset oli päässeet kesälomansa viettoon. Me sitten ensin juhlittiin harmaassa, tuulisessa ja lopulta vesisateisessa ilmassa, möö.
Muuten juhlat sujui ihan mukavasti, vaikka tunsinkin oloni vähän koppeloksi ja kömpelöksi, koska olen surkea keksimään mitään sanomista yli viidestä ihmisestä koostuvassa joukossa. Istuinkin sitten tyytyväisenä nurkassa mussuttamassa kaikkea minkä ylsin lautaselleni kasaamaan ja annoin yo-todistuksen hoitaa puhepuolen.
Aloin päästä juttufiilikseen vasta sitten kun muutama kaveri tuli kylään (jostain syystä edes kuoharia sisältävät tervetuliaismaljat kun eivät meinanneet kielenkannattimia irrottaa) ja Mirkan kanssa me itse asiassa sitten istuttiinkiin sohvalla jauhamassa ties mistä vaikka kuinka kauan, kunnes se jatkoi Ellun kanssa matkaansa seuraaviin juhliin ja sain tilalle Maarian.
En ole lahjoja jaksanut laiskuuksissani dokumentoida kuvamuotoon, mutta pääasiassa ne olikin rahaa joten ei varmaan maailma tähän kaadu. Olin ihan kauhuisani kun laskin rahoja ja loppusumma oli siinä 1150 euron kieppeillä, koska miten voi yksistä juhlista tulla noin helvetisti euroja?! Lisäksi sain kaksi Mariskoolia, yhden tuikkukupin, Muumi-mukin, laatikollisen teetä, pussilakanat, pyyhkeen ja mummulta ja papalta ihan kiitettävän määrän astioita (kuusi mukia, murolautastyyppistä lautasta, isoa lautasta ja pientä lautasta) sekä ne myös kustansi mun yo-lakin. Lusmuperheeltäni en toistaiseksi ole saanut mitään (edes korttia) ja jännäilen tässä nyt puolet seuraavasta vuosikymmenestä onko jotain tulossa!
Eli nyt vain lunastamaan shekit pankista ja ruokkimaan ahmattipankkitiliäni, joka kylläkin oksentaa kaiken ulos sitä mukaan kun sinne jotain puskee.
Illalla jatkettiin juhlimista paikallisessa hotellissa ja reissu tuli omalta osaltani tosi halvaksi, koska ainoa rahanmeno oli Alkosta ostettu pullo: taskumatti, ilmainen drinkkilippu ja random miehen tarjoama lonkero pitivät huolen juomapuolesta, siskoni oli kuskina ja ylioppilaat pääsi ilmaiseksi sisälle hotelliin.
Tavallisesti siellä on bilettämässä vain jotain vanhuksia, jotka humppaa ympäriinsä Jari Sillanpään tahtiin ja itse sitten tuntee olonsa niin ulkopuoliseksi kuin vain voi tuntea. Nyt se oli kuitenkin täynnä suunnilleen omanikäistä porukkaa ja meno oli huomattavasti parempi, kun toisella puolella soitettiin niinkin modernia musiikkia kuin Mr. Worldwidea aka Pitbullia!
Kristan kanssa jutskaillessa päädyttiin lopulta siihen, että ilmeisesti parisuhteen rekisteröinti tai jokin vastaava on ainoa keino saada halpa asunto Helsingistä ja Krista sitten infosikin kiitettävää määrää ihmisiä siitä, että minä olen nyt sitten sen tyttöystävä.
Tosi monet ihmiset (ihan tuntemattomatkin) onnitteli ja kyseli suunnitelmista tulevaisuutta varten.
Itse jouduin haastaviin tulenpummimisbisneksiin kun kaverit oli haudanneet sytkärinsä ties minne ja lopulta tälläisen tulentekovälineen sain lainattua henkilöltä, jonka silmät seisoi päässä ihan elottomina, hehee.
Intouduttiin totta kai puhumaan Kristan kanssa jääkiekosta jossain humalan herkässä hetkessä, ja yhden kaverimme poikaystävän kysäistessä ohimennen mistä puhuttiin, alettiin innokkaana selittämään seuraavaa suunnilleen tälla tavalla asiamme esittäen: "No me puhuttiin jääkiekosta ja Mikael Granlundista kun se on meijän sukulainen ja siihen ei kosketa eikä sitä isketä paitsi sitte ku muut kuumat jääkiekkoilijat ei kiinnostu meistä ja ne pittää tehä mustasukkaseksi niin sitte me voijaan iskeä Mikke vähäks aikaa mutta ei mitään vakavaa siltikään koska se on sukulainen niin se ei olis sopivaa"
ok.
Kuuma puheenaihe oli useampaan otteeseen myös eräs kaverimme, mutta ainoa asia jonka keskusteluistamme muistan on se, kun Krista toitotti jotain sellaista, että "No jooo kun Niinakin on aina tuollainen sexy lady" ja en edes tiedä miksi (ei tietenkään sillä että kyseenalaistaisin tämän, taisin itse nyökytellä myöntelevästi vierestä).
Aamuyöstä ilahdutin kuskina toiminutta siskoani keräämällä mukaan kolme mieshenkilöä, jotka tarvitsivat kyydin kotiin, eheh. Olin silti totta kai hyvin vastuuntuntoinen ja solmin kaikkein humalaisimman yksilön turvavöihin peräti kaksi kertaa kun se ei siihen kyennyt (ei kyllä mikään ihme, koska sitä piti ohjeistaa oven sulkemisessa ja rahatkin tungin sille grillillä itse lompakkoon kun näytti ettei ne sinne millään muuten mene). Olin myös yleisenä tarjoilijana grillin pihalla kun onnettomat juhlijat kävi tilaamassa ruokansa ja sitten ne lähti kauemmas istumaan ja unohti koko jutun. No, sain kyllä kuulla kaikenlaisia kehuvia humalaisia kommentteja kantaessani hampurilaisia ja ranskalaisia ihmisille (jotka tiesin vain nimeltä), mutta ehkä se oli sen arvoista.
Minä ja Elina saatiin myös osaksemme aggressiivisen naishenkilön vihat, koska se luuli meidän etuilevan jonossa (mentiin vain kysymään pärjääkö grillillä jonottava tuttavamme ihan okei!) ja niinpä tämä lady sitten kävi käsiksi Elinaan. Oli varmaan taas vaihteeksi tosi kypsän näköistä kun tämä nainen töni ja repi Elinaa ja minä siitä hiiltyneenä revin sitä naista samalla kun raivosin sille jo aiemmista päivityksistä tutuksi tullut otsasuoni pullistellen. Jouduin huutoraivoamaan vielä toisenkin kerran kun se nainen hyppäsi minun niskaan muutamaa minuuttia myöhemmin astahtaessani jonon lähelle kysyäkseni tietääkö tämä yllämainittu ruuanjonottajatuttumme mitä se aikoo tilata. Huokaus oikeasti.
Illan kruunasi vielä onnettomien tapahtumien sarja, jonka seurauksena Krista jäi yksin grillille eväidensä kanssa ja soitti hervottoman raivaripuhelun niin että koko kylä raikui.
Aamulla luulin olevani ihan semihyvässä kunnossa, kunnes rupesin pesemään hampaita ja tökkäsin vahingossa hammasharjan kurkkuun. No jaa, siinä meni sitten kyllä onneksi viimeisetkin epämiellyttävät tuntemukset ja saatoin jatkaa päivää normaalisti.
Sunnuntaina tuli tosiaan vielä viimemiset yo-vieraat, mutta hylkäsin ne kesken kaiken lähtiessäni viemään siskoani ja kahta kaveriani Rovaniemelle juna-asemalle.
Sinne ne nyt sitten paineli interraililleen ja on nyt varmaan jossain keskitysleirillä. No okei en tiedä, arvasin vain, maa pitäisi kuitenkin olla Puola.
Olihan siinä kyllä vähän tippa silmässä kun juna-asemalla hyvästejä sanoin ja varsinkin kun siskoni oli itkenyt puoli matkaa koska se joutui hyvästelemään Joyn jo nyt. Piristyin kuitenkin kun kaahasin seurakseni lähteneen Emman kanssa mussuttamaan Mäkkäriin juustohamurilaista ja sitten hurauttettiin Citymarkettiin ja juostiin vartijan ohi kauppaan, joka oli menossa kiinni kahden minuutin kuluttua. Jeeeee.
Maanantaina soitin aamusta työvuorojen perään ja kyllä tuli taas vipinää kinttuihin kun mulle soitettiin vähän ennen yhtä, että jooooo työvuoro alkaisi tosiaan kymmenen minuutin kuluttua pääsetkö tulemaan.
Ehdin kuin ehdinkin (tosin ei siitä myöhästymisestä kukaan olisi herneitä nenään kiskonut kun en niitä työvuoroja vielä tiennyt) ja siellä vierähtikin koko päivä puoli kahdeksaan saakka. Tiskailin lähinnä, mutta opettelin myös kassakoneen käyttöä ja onnekseni ensimmäinen asiakas oli tosi ymmärtäväinen mummo, joka sanoi että sen kohdalla onkin hyvä harjoitella ja selosti jostain omasta työstään samalla kun naputtelin hikisenä nappuloita kassakoneessa.
No, ehkä se siitä vielä.
Eilen oli töissä sairaan kiireinen päivä ja tiskasin niin paljon että vaahtoa tuli melkein suustakin ulos. Aina kun sain kärryllisen tiskattua oli takana odottamassa kaksi uutta ja lopulta olin ihan vainoharhainen ja käännyin katsomaan kauhuissani taakse heti kun kuulin kolahduksen, joka saattoi tarkoittaa uuden kärryn saapumista.
Kaiken lisäksi mulle naureskeltiin siellä kun hyppään aina sulkiessani tiskikoneen luukun (yltäisin siihen kahvaan kyllä varvistelemallakin, mutta aikaa säästääkseni hyppään ja pääsen siten helpommalla). No okei, näytän varmaan ihan tyhmältä, hee.
Nyt on kahden päivän vapaa ja sitten taas kuuden päivän putki ennen kuin on seuraavat vapaat ja tässä tämä aika nyt sitten ilmeisesti meneekin. En oikeasti ehdi tehdä juuri mitään työvuoroiltani, koska lähden aamulla, tulen illalla, käväsen lenkillä ja sitten en kykene paljon mihinkään enää kun väsyttää niin paljon. Korkeintaan joku elokuva tai tv-ohjelma ja kipikipi nukkumaan. AAAAAAA, elämä on rankkaa.
Okei ei, koska money money money.
Tässäpä oli sitten kuumat juorut vähäksi aikaa. Huomenna olisi tarkoitus syödä taas hyvää kiinalaista ruokaa, jonka tekemistä pyysin Joyta minulle opettamaan vaikka se voikin olla osaltani melkoinen katastrofi.
We shall see it then.
< pakollinen jääkiekko-osuus>
PS part1. Olenko onnettoman utelias, koska minua kiinnostaisi hirveästi tietää mikä Tuomo Ruudun ja Emilian lapsen nimeksi tuli? Hmmm, en varmaan ole koska minua kiinnostaa kaikkien muidenkin vauvojen nimet (odotan innolla sitä päivää kun saan tyttölapsen, jonka nimeän Kertuksi ja sitten voin joka paikassa puhua perheestäni tyyliin "...ja ai niin muuten, kun Leppä, Kerttu ja minä hihihihihihiiiii" okei kypsää)
PS part2. SAMI LEPISTÖ MENEE KHL:ään, wäääääää! Peukut pystyyn että Lokomotiv Jaroslavl pysyy nyt sitten elossa (ei tietenkään vain Lepän takia, muistan kun luin siitä onnettomuudesta ja tuntui kyllä aika kauhealta ajatella että kokonainen joukkue kuoli tuosta noin vain).
< /pakollinen jääkiekko-osuus>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti