Prrrrrretty much. Aamulla ehkä hieman masensi kun herätyskello soi, mutta se meni nopeasti ohi. Töissä olin vähän ulalla, koska lopetin juuri kolmen päivän vapaani ja tuntui siltä kuin en olisi ollut töissä viikkoon ja olin koko ajan että yhyy apua?! kun en osannutkaan mitään.
Kotiin pyöräillessä satoi tietenkin vettä, mutta ei se enää minua lannistanut. Kotona oli kanaa ruokana, sisko palasi Eurooppa-matkaltaan ja nyt istun tässä jauhamassa Kindereitä koneella ja ainoa surunaiheeni on se, että italialaiset ei hallinneet tavaroiden lastaamista koneeseen ja sen vuoksi nahkatakkini jäi Milanoon muhimaan. Mutta ei se mitään, sain ihanan rannekorun (Pompeiji), söpön peilin (Pariisi) ja shottilasin (Rooma) eli nou hätä!
Minua on tosin koko päivän kalvanut se, että luin eilen sängyllä makoillessa niin hyvän jutun netistä, että tiputin nauraessani puhelimen naamalle ja makasin lopun iltaa pakkasesta otettu vihannespussi turvonneen ja verisen huulen päällä ja nyt olen koko päivän joutunut kärsimään kirvelevästä haavasta (jonka voitte bongata myös kuvasta tummana länttinä ylähuulesta). Byhyy.
Mut ei mitään, I'm happy atm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti