Päivä 30: kuva ensimmäisestä kuvasta googlesta sukunimelläsi

Apua, en mä mitään tällaista osannut odottaa?! Joku jääkiekkoilija? Eiku..........

Ja ei mulla sitten muuta. Kiitän ja kuittaan ja jään miettimään mihin katosi yksi kokonainen kuukausi ihan huomaamatta. Aika on jännä asia.

Päivä 29: kuva lempi vaatteestasi/asusteestasi

Hmmm. Vaikea.

Mennään nyt sitten kuitenkin mustilla pillifarkuilla ja bleiserillä, jotka varmaankin tulee tasapisteisiin tässä lempi vaatteet -kategoriassa. Molemmat on sopii useisiin tilanteisiin, on mukavat päällä ja tykkään tosi paljon enkä keksi muuta perustelua, hoh.

Päivä 28: kuva onnellisesta muistosta

MM-kulta 2011!

Muistan niin elävästi sen koko päivän, koska vietin sen ihan tulisilla hiilillä ja levottomana kelloa tuijotellen. Kävin lenkillä, mutta siitäkään ei tullut mitään kun laskin joko matkan ajan miten kauan on pelin alkuun. Sain järkyttävän päänsäryn kun meuhkasin Krisun kanssa TV:n edessä, mutta se oli kyllä sen arvoista! Seuraavalta yöltä menikin sitten yöunet, mutta sekin oli sen arvoista. Fysiikan koe meni koeviikolla penkin alle, koska vietin edellisen illan ulvoen Oulussa Juhamatti Aaltosen takatukan perään noin 20 000 muun ihmisen kanssa. Totally worth it.

Se oli ihan mahtavaa.

Päivä 27: kuva tuskallisesta muistosta

Mulla ei kyllä ihan hirveästi tule tässä nyt mieleen tuskallisia muistoja eli kuvia löytyy aiheesta aika nihkeästi (tai ehkä se sitten johtuu siitä, että niin kovin tuskallisien muistojen tapahtumisen aikaan ei vain tule ensimmäisenä mieleen kaivaa kameraa ja ikuistaa hetkeä tulevia blogihaasteita varten).

Ensimmäisenä tuli kuitenkin mieleen (vastapainona tuolle Joyn lähdölle) oma lähtö USAsta. Se oli oikeasti aika kauheaa, host perhe yritti siinä lohdutella kun tuli aika sanoa heipat ja kykenin siinä pelkästään itkeskelemään. Ehkä siinä olisin vielä vähän vähemmällä säästynyt, mutta siinä vaiheessa kun host sisko oli et "Don't cry!", host äiti halasi ja kaksimetrinen poliisi-isä nosti ilmaan ja toivotti hyvää matkaa, ei mikään enää saanut rauhoittumaan. Jäätiin sinne sitten porukalla itkemään muiden vaihtareiden kanssa kun perheet lähti.

Tuota ensimmäistä kuvaa (joka ei muuten ole minun ottamani, mutta violetin matkalaukkuni ja sen päällä olevan takkini voi bongata vasemmalla olevasta matkatavaraläjästä) etsiessä törmäsin sitten kuitenkin toiseenkin kuvaan ja päätin, että voin ihan hyvin liittää senkin tähän kun se aiheeseen sopivasti liittyy.

Olin siis lukion ensimmäisen luokan lopulla (keskellä koeviikkoa, mulla oli sinä päivänä matikan koe Lukuteoria ja logiikka -kurssista ja jouduin sitten tekemään sen kokeen kesälomalla, byhyy) silmäleikkaus ja olin aika tökerön näköinen ilmestys verisen, turvonneen ja vuotavan silmäni kanssa. Kaiken lisäksi mulla piti viimeisen päivän ajan koulussa ravata jatkuvasti laittamassa siihen jotain tippoja ja elin muutenkin tuskaisia hetkiä kun silmäni operoineen lääkärin mielestä hyvin lempeät ja pehmeät silkkitikit tuntuivat hankaavan silmäluomen (ja yleensäkin koko silmän) ihan verille.

Päivä 25: kuva, joka tekee sinut surulliseksi

Okei, en valinnut tätä kuvaa siksi, että Joyn ajatteleminen saisi minut vollottamaan ja hukuttautumaan kyyneleihin ja katumaan sitä päivää kun me otettiin vaihtari.

Kun aloin miettimään jotain surullista juttua tästä lähiajoilta, tuli tietenkin ensimmäisenä mieleen Joyn lähtö ja siksi myös tämä kuva. Kuvahan on siis otettu lähtöä edeltävänä iltana ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä 24 tuntia tuon kuvan ottamisen jälkeen istuin juurikin vollottamassa ja hukutautumassa.

Muuten kyllä tykkään tästä kuvasta paljon, vaikka onkin Joyta kova ikävä!

Päivä 23: kuva joka saa sinut hymyilemään

Jääkiekko, Helsinki, kesä, hyvä seura, eipä tässä muuta,

Päivä 21: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten

Hävytön uimapukukuva, iiks! En osaa varmuudella sanoa miltä vuodelta tämä on, mutta huisten pituuden perusteella veikkaisin että olin ehkä kahdeksan, eli vuosi olisi ollut 2000? No, anyways, tästä kuvasta on aikaa yli kymmenen vuotta eli ihailkaa.

Päivä 20: kuva kielestä minkä aloitit viimeksi

Oui, ranskahan se, tämä romanttinen kurlutuksen kieli.

Tykkäsin ranskasta ihan älyttömästi - siis ennen kuin aloitin sen. Aluksi olinkin tosi kiinnostunut ja innokas oppimaan, tein läksyt ja luin sanakokeeseen, mutta kiinnostus sitten hieman nuupahti jossain vaiheessa ja ysin ranskan tunneilta onkin muistona vain kasa piirustuksia (aloitin ranskan siis kasilla valinnaisena). Kyllä meillä oli ranskan tunneilla silti ihan kivaakin, kerran meidän ope esimerkiksi leipoi meille kuudelle (noin) ranskanopiskelijalle omenapiirakan kirjassa olleen ohjeen mukaan ja sitä me sitten mussuteltiin tyytyväisenä!

Lukiossa urani ranskaa osaavana lapsena jatkui about kahden viikon verran ja sitten viskasin hanskat tiskiin todeten, että tämä ei ehkä ollut ihan minun kieleni. Siitä sitten lähtikin sulavasti sanojen unohtelu ja nytpä kuvassa oleva on aikalailla ainoa juttu, jonka muistan (enkä kyllä mene takuuseen siitä, että kirjoitin tuon paperille ensinnäkään oikein).

Au revoir, mes amis.

Päivä 19: kuva joka kuvaa elämääsi

Elän - ja olen elänyt varmaan siitä saakka kun kirjoitukset oli ohi - pää vähän pilvien yläpuolella. Mutta hei, mä pääsen kohta muuttamaan uuteen paikkaan ja kaikki meni muutenkin just niin kuin toivoinkin eli eikö se olekin ihan okei?

Nyt sitten vain jännittämään lähteekö asiat luistamaan yhtä hyvin kuin tähän mennessä vai meneekö kultalusikka poikittain kurkkuun.

Päivä 18: kuva jostain mitä teet joka päivä

Syön. Valitettavasti en kuitenkaan saa joka päivä fiinejä kanasalaatteja ja patonkeja, mutta kuitenki.

Päivä 16: kuva jostain mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi

Käydä Havaijilla.

Päivä 15: kuva kännykästäsi

Nokia Lumia 800.

Mulla on nyt ollut tämä puhelin huhtikuun alusta saakka ja tykkään kyllä tosi paljon! Tämän takia olen kylläkin laiminlyönyt iPodiani pahasti, koska ennen kävin aina sillä netissä yms, mutta nyt käytän oikeastaan vain tuota puhelinta kun siinä on se netti eikä tarvi joka kerta erikseen yhdistää langatonta (jos sellainen on edes saatavilla). Puhelimeni osoittautui ihan hyödylliseksi kun maalaisjuntit Jenni ja Krista seikkailivat suuressa Helsingissä "pääsykokeissa".

Ja taustakuvana dominio Sami Lepistö, vaikka on siellä nähtyi satunnaisia kaupunkimaisemiakin sekä Kari Lehtonen ja Tom Felton (eri kuvissa tietenkin).

Päivä 14: kuva sinusta ja ystävästäsi (/ystävistäsi)

Jos löydät itsesi kuvista olet kaverini. Ei mulla muuta.

PS. Nämä ei ole missään järjetyksessä.

Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät

Tämän parempaa kuvaa ette tule suurimmasta pelonkohteestani saamaan, koska hädin tuskin uskalsin tuotakaan piirtää. Pelkään hämähäkkejä ihan tajuttomasti, vaikka eihän ne edes mitään tee.

Kerran kirjoitin englannin tunnille kirjoitelmaa aiheesta fobia ja aloin sitten googlettelemaan virallista määritelmää sille. Avasin rauhassa ensimmäisen linkin ja seuraavaksi sitten huidoin käsillä ilmaa ja yritin samaan aikaan sekä pitää tuolin pystyssä että saada suljettua välilehden, jolla komeili valtava kuva karvaisesta hämähäkistä. Siihen jäi niiden pohjatietojen etsiminen ja kauhusta kankeana ja kädet hikisinä väkersin sitten sen kirjoitelman loppuun.

Toinen traumaattinen kokemus on tietenkin Harry Potter ja Salaisuuksien kammio, mutta ei siitä sen enempää.

Päivä 12: kuva suosikki hedelmästäsi

En suhtaudu mitenkään kovin intohimoisesti hedelmiin (eli toisin sanoen en syö niitä kovin paljon), mutta banaanista ja kiivistä tykkään! Banaani on sopivan neutraali ja helppo syödä (toisin kuin joku omena, jonka kuorimisessa menee hermo eikä se lopulta ole edes sen arvoista) ja kiivit on muuten vain hyviä ja nekin helppo syödä. Kiiveissä varsinkin tuo keskellä oleva valkoinen+siemenet-osio on parasta!

Päivä 11: kuva maasta jossa haluaisit asua

Ihan Suomessa haluaisin ainakin toistaiseksi asua.

Enkä usko että ainakaan ihan lopullisesti haluaisin mihinkään muualle muuttaakaan, mutta ehkä pari-kolme vuotta olisi ihan kiva kokeilla. Olen jostain onnistunut kuitenkin hakkaamaan päähäni ajatuksen siitä, että jos saan lapsia niin haluan niiden käyvän koulunsa Suomessa (no joo, ehkä Ruotsikin käy), koska vaihdossa ollessani totesin ainakin Amerikkalaisen koulusysteemin kusevan niin pahasti, että sitä ei kyllä pelasta mitkään homecomingit, promit ja muut.

Ja näin sanottuani löydän itseni kymmenen vuoden kuluttua vilkuttamasta hassun postilaatikon vierestä pieneltä kävelykadulta samalla, kun pikku Angelinani katoaa keltaiseen koulubussiin ja mieheni John kaartaa perässä pihalta mustalla maasturillaan kohti keskustassa sijaitsevaa asianajajatoimistoaan poiketen ensin hakemaan aamupalaa läheisestä KFC:stä tai Taco Bellistä.

Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä

Pelata miesten jääkiekon MM-kisoissa A-paidassa puolustajana Lepän kanssa!!111

Okei, haluan mennä katsomaan jotain peliä ensi vuoden MM-kisoista, se olis kivaa! Mutta jos en pääse niin käyn sitten ostamassa paketin Nessuja ja masistelusuklaata ja tihrustan kisoja luultavasti olemattoman kokoiselta televisioruudultani (ellen sitten joudu kuuntelemaan seinän läpi kun en omista TV:tä, hmmm).

Mutta sen näkee sitten!

Päivä 08: kuva jostain mitä tarvitset joka päivä

Hammasharja ja hammastahna, ehdottomasti!

En voisi kuvitellakaan olevani kokonaista päivää pesemättä hampaita, iuh. Aamulla on aivan ihanaa pestä hampaat heti kun pääse sängystä ylös hengitys dinosauruksen homehtuneelle käpälälle tuoksuen. Samoin on ihanaa pestä hampaat ennen kuin menee nukkumaan. Harrastan aina silloin tällöin hampaiden pesua pitkin päivääkin, joskus teen sitä ihan vahingossakin kun menen vessaan hakemaan jotain ja yhtäkkiä havahdun siihen, että istun pöydällä harjaamassa hampaita.

Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä

1 - New York

Haluaisin päästä käymään New Yorkissa uudelleen, koska ehdin siinä viikon aikana nähdä ihan liian vähän. Lisäksi minua himottaisi päästä tälläämään kamerani kaikkien niiden mahtavien kuvauskohteiden eteen, koska viime kerralla mulla oli vain normi digikamera, jonka laatu ei aina silmiä hivele. Mutta sitä odotellessa.

2 - Lontoo
Ei tähän kai sen kummempia perusteluja ole kuin se, että en ole koskaan päässyt käymään Lontoossa ja olen haikaillut sinne jo jonkin aikaa. Harry Pottereilla on varmasti jonkinlainen vaikutus ollut tähän kiinnostukseeni Lontoota kohtaan, koska shoppailun ja muiden nähtävyyksien lisäksi haaveilen pääseväni näkemään Platform 9 3/4 sekä sen uuden studion, joka tässä aukesi hiljattain. No, me ollaankin Kristan kanssa jo hyvää vauhtia suunnittelemassa matkaa Lontooseen (me rikkaat....) eli ehkä pääsen vielä käymään sielläkin!

Päivä 06: kuva joka inspiroi sinua

Olen elämäni aikana törmännyt aikamoiseen määrään kuvia, jotka voin laskea inspiroivaksi. Tämä kuitenkin pomppasi ensimmäisenä mieleen kun rupesin kunnolla kaivelemaan sitä inspiroivinta yksilöä.

Kuva (c)  http://gabbyd70.deviantart.com/

Tämä on oikeasti ihana! Toivoisin oikeasti, että voisin itsekin tehdä jotain tuollaista, mutta eih koska: 1) en ole ihailtavasti harrastanut piirtämistä siitä saakka kun vaadin saada helistimen tilalle kynän, ja 2) tämän kuvan näkemisen jälkeen ei edes huvita tehdä omaa before-after-vertailua.

Mutta tosiaan rakastan ihan yli kaiken tämän kys. henkilön töitä ja olen kuolemaisillani kateudesta, koska haluaisin itsekin osata käyttää kuivapastelleja yhtä hyvin. Kuolasin tänään kaupungilla Rembrandtin kuivapastelleja, mutta sitten muistin etten kunnolla edes osaa niillä värittää ja palattuani takaisin todellisuuteen painelin kaupasta ulos mököttämään visioiden siinä sivussa seuraavaa blogipäivitystäni (tätä siis).