Oui, ranskahan se, tämä romanttinen kurlutuksen kieli.
Tykkäsin ranskasta ihan älyttömästi - siis ennen kuin aloitin sen. Aluksi olinkin tosi kiinnostunut ja innokas oppimaan, tein läksyt ja luin sanakokeeseen, mutta kiinnostus sitten hieman nuupahti jossain vaiheessa ja ysin ranskan tunneilta onkin muistona vain kasa piirustuksia (aloitin ranskan siis kasilla valinnaisena). Kyllä meillä oli ranskan tunneilla silti ihan kivaakin, kerran meidän ope esimerkiksi leipoi meille kuudelle (noin) ranskanopiskelijalle omenapiirakan kirjassa olleen ohjeen mukaan ja sitä me sitten mussuteltiin tyytyväisenä!
Lukiossa urani ranskaa osaavana lapsena jatkui about kahden viikon verran ja sitten viskasin hanskat tiskiin todeten, että tämä ei ehkä ollut ihan minun kieleni. Siitä sitten lähtikin sulavasti sanojen unohtelu ja nytpä kuvassa oleva on aikalailla ainoa juttu, jonka muistan (enkä kyllä mene takuuseen siitä, että kirjoitin tuon paperille ensinnäkään oikein).
Au revoir, mes amis.
Ranska on ihanaa! <3 opiskellu yhen jakson matkailijan ranskaa koulus ja aaaaaa je t'aimeeee...
VastaaPoista