Nyt kieltäydyn siirtämästä kuvia koneelle sillä verukkeella, että kamera on hyvässä paikassa pöydän laidalla ja ainoa asia, joka estää palanutta hehkua kierähtämästä lattialle. Hehkukin on tuossa pyörinyt varmaan kohta viikon päivät, mutten jaksa viedä sitä roskikseen. Tämäkin on äärimmäistä laiskuutta, sillä roskis on niin lähellä, että jos tuon kameran tuosta nostaisin pois niin lamppu luultavasti kierisi suoraan roskakoriin.
Koska olen kuitenkin näin saamaton, mennään tämä postaus sitten vanhoilla kuvilla.
.jpg)
Pari viime päivää olen käytännössä vain nukkunut. Ehkä asiaan on vaikuttanut se, että koko viime viikko tuli mentyä harvinaiset surkeilla yöunilla ja sen vuoksi olenkin ollut väsynyt koko ajan huolimatta siitä, miten paljon tai pitkään olen nukkunut.
Tänäänkin nukuin onnellisesti yhteen, eilen suunnilleen yhtä pitkään ja perjantaina nousin ylös neljältä (mutta toisaalta meninkin nukkumaan epätavalliseen aikaan johtuen herkistä penkkarijuhlistamme).
Seuraavaksi jaan kanssanne baari-reissumme, joka osoittautui odotettua erikoisemmaksi muutaman muuttujan vuoksi.
Okei, olin siis toivonut kuumeen laskevan, mutta eikö mitä: torstain edetessä iltaa kohti se nousi uudestaan päälle 37 asteen, mutta kieltäydyin ottamasta särkylääkettä. Kaverillani oli ollut huono olo aamusta saakka ja yhden tai kahden aikaan sain viestin, että se on reilun 38 asteen kuumeessa.
Onneksemme emme anna tällaisten pienten sivuseikkojen vaikuttaa jo päätettyihin suunnitelmiin ja niinpä pakkasimme tavarat ja suuntasimme yhden kaverin isän kyytillä linja-autolle odottamaan linja-autoa.
Joka oli totta kai myöhässä. Tunnin.
Olin siihen saakka sinnitellyt kuumetta mittaamatta ja ilman särkylääkkeitä, mutta linja-autoa odotellessamme päätin mitata kuumeen kun alkoi jo olla niin heikko olo ja kaverini oli raahannu kuumemittarin mukaan (söpöä, eikö?). Kuumemittarin lukemat 38.6 lannistivat kyllä melkoiseti, mutta otin Buranan ja nuokuin sitten kaverini olkapäätä vasten ensin autossa ja sitten linja-autossa koko matkan Rovaniemelle. Yritin nukahtaa että jaksaisin, mutta eihän se niin vain käynytkään.
Perillä hengattiin hetki Prismassa (vietimme eksoottisen piknikin siellä penkillä istuen) ja sen jälkeen meidän kaverin poikaystävän asunnolla, mistä meidän kyytimme sitten tuli meidät noutamaan baariin. Kaverin poikaystävän ohjeistuksella ("Se on se pierunruskea pikkuauto!") me löydettiin limusiinimme ja päästiin Onnelaan. Jouduttiin kyllä hetken aikaa jonottamaan niin, että päälaelle kasaantui luminökkö, mutta äkkiäkös se suli.
Narikkaan kasattiin kaikki mukana olevat tavarat ja suoraan sanottuna olen yllättynyt siitä, että naulakko oli kestänyt (tai en minä tiedä kestikö se, ei laskua ainakaan ole kuulunut).
Itse oli kuumeeni takia vesiselvä koko yön. Hengailtiin siellä istuskelemalla penkillä ja stalkkailemalla ihmisiä. Abiturientit oli jostain syystä hyvin levottomia ja huusi ja karjui koko ajan, hetken aikaa vessassa käydessäni ehdin jo pelätä, että joku tekee kuolemaa viereisessä vessakopissa. Huuto osoittautui lopulta kuitenkin vain lyseon kannustushuudoksi.
Tunsin itseni vähän urpoksi kun olin selvin päin ja drinkkejä ryystävää kaveriani katsoessa olin joka kerta aivan kateellinen. Elina olikin sitten meidän porukasta ainoa, joka juhlisti penkkareita aiotulla tavalla (Krisukin kyllä yritti, mutta humalan sijaan juomisesta seurasi vain kuumeen laskeminen).
Kyllä se oli silti mielenkiintoinen näkökulma asioihin! Yhtä kaveriani näin vain silloin tällöin ja oli huvittavaa huomata miten jokaisella kerralla oli eri meininki: ensimmäisellä kerralla oli kevyttä hilpeyttä vaikka mikään ei kuulunutkaan menevän päähän, puolisen tuntia myöhemmin se yritti työlään näköisesti tähdätä syliin istumaan ja kolmannella kerralla oli jo äänikin mennyt kun oli pitänyt meidän paikkakunnan jääkiekkojoukkuetta puolustaa niin kiivaasti tupakkakopilla.
Onneksi olemme jo ennen joulua kuitenkin päätyneet siihen tulokseen, että käheä ääni on vain äärimmäisen seksikästä!
+copy.jpg)
Mäkkärin kautta lähdettiin sitten aamuyöstä Elinan kaverin kyydillä sen poikaystävän asunnolle, mistä meille oli luvattu majapaikka siksi aikaa, että linja-auto lähtisi. Annan kyllä paikalle ja palvelulle täydet viisi tähteä, ei olis selvitty ilman sitä välietappia!
Itsellä pyöri silloin puoli neljän aikaan jo silmät päässä väsymyksestä (alkoi olemaan täysi vuorokausi valvomista takana) ja mittausten jälkeen kävi ilmi, että kuume oli taas noussut yli 38 asteen. Buranan jälkeen kaivauduin Krisun ja Elinan takkien alle sohvalle, missä sitten nuokuin puoliksi hereillä, puoliksi koomassa.
Lopulta jouduin luopumaan toisesta takista kun kaverille tuli itselle kylmä, muttei se sitten haitannutkaan kun Krista jäi siihen sohvalle nukkumaan mun kanssa (en vieläkään tiedä miten se siinä pysyi, itsellänihän ei ongelmia ollut kun olin onnellisesti selkänojan puolella), ja jossain vaiheessa villasukat tuntui jo melkein liian kuumilta. Mutta vain melkein.
Meillä oli herätyskello soimassa vähän yli kuusi, mutta itsehän heräsin vähän ennen sitä siihen, että Krisu potkaisi suoraan naamaan.
Operaatio "Ei nukuta linja-autossa" sujui huonosti, sillä itse nukahdin sillä sekunnilla kun päästiin kaupungista ulos.
Kotiin selvittiin vähän ennen yhdeksää ja voi sitä taivaallista tunnetta kun pääsin suihkun kautta omaan sänkyyn nukkumaan! En muista koskaan nukkuneeni niin hyvin!
Jäin siksi illaksi kotiin Muumilimukan ja karkkipussin kanssa muiden lähtiessä bilettämään wanhojen jatkoille. Menin tyytyväisenä nukkumaan kahdentoista jälkeen ja kyllä sitä unta vielä jostain riitti, vaikka olinkin nukkunut neljään sinä päivänä. Tuntui kylläkin hassulta mennä nukkumaan kahdesti saman päivän aikana, mutta nukuin silti jälleen aivan taivaallisen hyvin!
Nyt kun olen tähän nukkumisen makuun päässyt niin voisin varmaan lähteä taas, koska aamulla pitää herätä sikamaisen aikaisin äikän tenttiä varten (asdasdasd).
