Hei Prinssi Rohkea, miksi niin toimeton?

Ankeinta tässä postauksessa on varmasti se, ettei kuvat liity millään lailla tekstin sisältöön.

Okei, ehkä kaksi jotenkin kevyesti, koska otin ne kuviksen luokan ikkunasta ja vietin perjantaina pari tuntia pimiössä valokuvia tehden.


Pimiössä oli oikeastaan tosi hauskaa! Olin tietenkin aluksi ihan kujalla, enkä tiennyt mistään mitään, mutta lopulta se osoittautuikin kohtalaisen helpoksi touhuksi jos ei tarvinnut tarkentaa kuvaa tai säädellä mitään muitakaan juttuja.

Tein saman kuvan varmaan sata kertaa (ainakin se tuntui siltä) ja nyt pitäisi tehdä sen avulla kantaaottava juliste ympäristön tuhoutumisesta. Joo.


Sain eilen myös oma-aloitteisuuden puuskan ja laitoin verhot omaan huoneeseen. Se oli yllättävän haastavaa ja kököintä oli, etten huomannut toisen puolen verhojen olevan ylösalaisin ennen kuin äiti ystävällisesti asiasta huomautti.

Hehheh, oho. Ja minä kun vielä tarkistin moneen kertaan, että ne on oikein.


Kavereilla loppui eilen kirjoitukset ja jotenkihan sitä piti juhlistaa.

Ensin tilanne näytti ankealta, mutta lopulta uhrauduin ja lupasin lähteä kuskaamaan ne Rovaniemelle baariin. Aluksi pelkäsin, että kuolen sinne humalaisten ihmisten sekaan, mutta selvisinkin yllättävän hyvin.

Hätistelin mustaa miestä pois kimpusta ja ravasin ympäri baaria kavereita etsien. Tapasin baarissa myös erään vanhemman kaverini, jonka kanssa nähdään ihan liian harvoin. Oli tosi kiva jutella pitkästä aikaa!

Paikalla oli myös joukko kovaäänisiä ulkomaalaisia miehiä, joista yhdellä oli melkoisen sulavat tanssimoovit. Kaverin kanssa istuttiin pitkä tovi tuijottamassa sitä (ja nauramassa, koska se oli aika hulvattoman näköinen ajoittain) kun se veivasi ympäri tanssilattiaa.


Aivan loppuillasta jouduin vielä pieneen tapaturmaan kun seisoin kavereideni ja heidän parin uuden tuttavuutensa kanssa valmiina lähtemään, kun meidän ohi päätti rynniä ilmeisesti omaa leveyttään tiedostamaton nainen. Ketjureaktion seurauksena kompastuin korkeiden korkojeni kanssa, astuin lasinpalasten päälle ja liukastuin lattialle.

Jos haen asian hyviä puoliani niin kaverini refleksit olivat äärimmäisen nopeat ja se ryntäsi kiskomaan alas hameeni, joka oli siinä hötäkässä lentänyt sangen paljastavasti ylös, hahhah. Lisäksi sankarini nosti minut ylös heidän uusien miespuolisten tuttaviensa vain pällistellessä erittäin apaattisina vieressä.

Tuli taas huomattua, ettei tosielämässä mikään mene niin kuin elokuvissa, koska siinä tapauksessa joku komea mies olisi kiirehtinyt ritarin elkein paikalle pelastamaan prinsessaa pulassa.

Oli hauska ilta, pysähdyttiin vielä Mäkkäriin ja sitten ajeltiin takaisin kotiin silmät ristissä keskiviivan päällä kiemurrellen.

Aluksi näytti siltä, että muistoksi illasta sain vain turvonneen ranteen ja mustelman siihen kohtaan, jonka löin kaatuessani pöydän laitaan, mutta tarkemman tutkailun jälkeen sain huomata, että myös toisessa käessä on mustelma. Lisäksi käsivarressa on kokoelma pieniä haavoja ja naarmuja, koska kaaduin lasinpalojen päälle, hah.