Aloha!

Ette kukaan arvaa, miten onnellinen olen neljän päivän viikonlopusta! Tämä on kuin suoraan taivaasta.


Perjantaina oli pikkujoulut ja oliko mitään masentavampaa kuin vesisade? Ei lunta missään (no, jäähallin takana oli, mutta sitä ei laskettu), vaikka edellisenä vuonna sitä oli paksut kerrokset.

Itse suostuin lopulta kaverini painostuksesta menemään paikalle jo joskus yhdeksän aikaan. Väkeä ei todellakaan ollut paljon ja istuskelin lähinnä vain penkillä ihastellen kavereideni touhotusta. Kyllä sitä porukkaa tietenkin lopulta alkoi tulemaan ja fiilikset kohosi kattoon alta aikayksikön.

Tunnen itseni hieman luuseriksi, sillä yritin kaverini kanssa saada televisiota toimimaan, mutta saatiin aikaa vain lumisadetta ja lopulta hikisen kaukosäätimen pyörittelyn jälkeen musta ruutu ja teksti ”ei signaalia”. Hieman myöhemmin meidän vaihtari meni television luo ja huomautin avuliaasti, ettei sitä saatu toimimaan. Käänsin katseen pois pariksi sekunniksi ja kun vilkaisin takaisin, Joy istui pöydällä kohotellen kulmia minulle ja televisiosta vilkkui aivan hyvällä kuvalaadulla Nelosella näkynyt elokuva. Uhhuh?


Tiedättehän te sen, kun jokaisella on se yksi kaveri, joka on maailman vahvin, mutta joka taitavasti peittää kykynsä etteivät muut pahoittaisi mieltä? Mulla on jo jonkin aikaa ollut epäilyksiä siitä, kuka se omista kavereistani voisi olla ja pikkujouluissa sain siitäkin vahvistuksen.

Kaverini voimat kai nyt sitten hetkellisesti saivat ylivallan, koska se vain tarttui nätisti kiinni altaaseen laittamani mukin rivasta ja koko ripa lähti irti. Tuli ihan surku sen mukin puolesta, koska eipä sekään ollut kenellekään varmasti mitään pahaa tehnyt.

Mutta sellaistahan sattuu.


Itse en ollut pikkujouluissa kovin kauan, koska halusin päästä yöksi kotiin ja lähdin sitten kaverini ja sen poikaystävän mukana joskus puoli kahden aikoihin. Seuraavana päivänä tajusin järkyttyneenä, että olin unohtanut hyvästellä yhden kaverini aivan kokonaan, koska keskityin hyvästelemään muita kavereitani niin kovin intohimoisesti.

Olen kuitenkin luvannut hyvittää asian ja pyysin jo anteeksikin niin sydämellisesti kuin vain kykenin!


Otsikko nyt ei varmaankaan ole kovin sopiva tähän tilanteeseen, koska Havaijilla ei kaiketikaan ole samanlainen sää kuin täällä tällä hetkellä.

Olen itkenyt ja surrut sitä, ettei täällä vieläkään ole lunta ja kuinkas kävikään?

Pikkujouluihin lähdettiin vesisateessa, seuraavana aamuna herättiin lumen keskeltä. Ihanaa, suorastaan. Lunta alkoi sataa jo silloin pe-la välisenä yönä ja se on jatkunut lähes non-stoppina siitä saakka. Tänään lähdin käymään kaupasta ja jouduin harjaamaan autoa lumen alta ikuisuuden!

Mutta en valita, koska tätä on odotettu. Ja mielellään jos nuo lumet voisivat vielä pysyäkin maassa.


Tänään käytiin tervehtimässä setäni uutta koiranpentua ja voi herranen aika millainen lutunen ilmestys se oli!

Olin kyllä aikaisemmin nähnyt siitä kuvan, mutta se oli kyllä aivan harhaanjohtava kuva: odotin keskikokoista, karheaa koiraa, mutta meitä vastassa olikin pieni, pörröinen pentu! ♥


Me päästettiin se vapaaksi ja juoksenneltiin sen kanssa ympäri pihaa ja olin kuolla pelkästään siksi, että se oli oikeasti niin herttainen ilmestys. Yritin saada siitä edes kohtalaista kuvaa, mutta eihän se pysynyt paikoillaan niin kauaa, että olisin ehtinyt painaa kameran nappia. Aina kun näytti siltä, että ehdin saada kuvan, oli kuvassa vain sumea häntä tai takajalka ja Minni paineli menemään toisella puolella pihaa.


Eilen yritin pitkästä aikaa taas katsoa elokuvaa, kun ei niitäkään oikein koskaan tule katsottua (ne on niin pitkiä, että en oikein jaksa keskittyä muuhun kuin joihinkin lapsille tarkoitettuihin lyhyisiin elokuviin). TV:stä tuli ”World Trade Center” ja jäin sitä sitten tuijottelemaan ihan mielenkiinnosta aihetta kohtaan.

Väsähdin katsomiseen kuitenkin jo vajaan tunnin kuluttua ja olin jo suuntaamassa suihkuun, kun huomasin kaverini soittaneen, soitin sille takaisin ja raahauduin takaisin TV:n eteen odottamaan, koska kaverini oli luvannut soitta "kohta" takaisin.

Tähän väliin on nyt sitten huomautettava, että ilmeisesti ”kohta” on hyvin monella tapaa käsitettävä määre: itse olen aina ollut sitä mieltä, että se on joku kymmenisen minuuttia, mutta jouduin odottelemaan melkein 25 minuuttia, hmmmmmmm.

Olin odotellessani jo kiinnostua elokuvasta uudelleen, mutta kaverini selittäessä puhelimessa sen auton laseihin kirjoitetuista rakkauskirjeistä (no just joo, ei mulle vain kukaan ikinä), ajautui ajatukset taas niin kauas WTC-torneista, että päätin jättää elokuvan katsomisen siihen ja lähteä nukkumaan (koska olinhan hyvänen aika sentään ollut hereillä jo kuusi tuntia!).


Huomenissa olen lähdössä Rovaniemelle, koska pikkusiskoni ja sen kaksi kaveria halusivat päästä kaupungille ja lupasin kaverini kanssa lähteä viemään ne sinne.

Maisemanvaihdos on aina piristävä.

Toivoisin kuitenkin, että kurkkukipu voisi ystävälliseesti poistua huomiseen mennessä ja että nenäni lakkaisi valuttamasta räkää, mutta saa nähdä, miten käy. Olen yrittänyt syödä jotain ällöttäviä kurkkupastilleja, mutta luovutin, kun huomasin niistä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.