Eli huomiseen, ihan varmasti!
Jou, sain siis uuden kamerani tänään ja nyt totta kai näpertelen sitä koko ajan!
Tämä tuntuu niin eriltä käteen kuin tuo vanha kamera! Edellisessä oli kiiltävä pinta ja tässä on matta ja nyt pelkään koko ajan, että tuhoan sen hetkellä millä hyvänsä, eli hyvä kun uskallan käyttää tuota.
Testailin tuota kameraa ja kyllä siitä huomasi eron muutoinkin kuin vain ulkopinnasta. Olin ilahtunut etenkin siitä, että tässä syväterävyyden säätö oli paljon parempi kuin vanhassa kamerassa, samoin ISO ja näin ollen pimeäkuvauskin. Me gusta.
Nyt olen siis nuuskuttanut läpi koko talon ja kuvannut jokaisen matonhapsun ja parketista repsottavaan puutikkuun tarttuneen pölypalleron, eli aika päivittää blogia! No joo, oikeasti päivitän siksi, että en keksi mitään tekemistä, Joy tuolla katsoo jotain TV-ohjelmia ja nauraa yksin eikä mulla siis ole oikein seuraakaan.
 |
| Suttupaperi nimeltä Piirrän Tähän Sillä Aikaa Kun Koneeni Lataa Nuo Jutut. |
Ollaan tosiaan oltu eilisaamusta saakka Joyn kanssa kahdestaan, koska Ellu on edelleen reilaamassa ja muu perhe otti naapurin mukaansa ja lähti Tuuriin ja shoppailemaan Keskiselle. Itse sitten aherran töissä ja Joy on ollut kavereiden kanssa ja kuten jo mainitsin, kokannut mulle tänään ruokaa.
Oli ehkä parasta ikinä tulla töistä kotiin, kun kenkiä riisuessa Joy juoksi portaat puoliväliin ja huusi syömään ♥ Ihan onnessani mussutin siellä sitten riisiä, kanaa, soijaa ja mitähän kaikkea siinä olikaan, en tiedä miten selviän kun Joy lähtee ensi tiistaina!
Pitänee varmaan viikonloppuna yrittää pyytää sitä opettamaan fried ricen kokkaamista, koska se on jotain ihaninta ikinä!
 |
| ♥ |
Töissä viihdyn koko ajan paremmin nyt, kun olen lopultakin päässyt ihmisten ilmoille tiskien seasta ja avannut sanaisen arkkuni.
Eilen oli ihan älyttömän kiireinen päivä, en tajua mistä niitä ihmisiä yhtäkkiä lappasi, vaikka ulkona oli harmaa ja ruma tihkusää! Itse poikkesin yhden aikoihin kassalle, kun siinä oli asiakkaita, ja siihen sitten jumiuduin enkä päässyt mihinkään kahteen seuraavaan tuntiin: seisoin vain paikallani, hymyilin ja tervehdin ja naputin hintoja kassakone tulessa. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen iski ihan kauhea vessahätä, koska olin juonut aamulla kahvia ja limpparia, ja siinä sitten puolitoista tuntia kärvistelin jalat ristissä kun kaikki oli niin kiireisiä.
Kolikot meinasi koko ajan loppua kesken ja siihen sitten joku aina tuli tuomaan lisää ja viskeli niitä kassaan aina kun sen avasin, eikä siinä sitten tiennyt mitkä kädet kuului kenellekin.
Lopulta minut tultiin pelastamaan kun keittiön puolella rauhoittui ja pääsin vähän oikomaan koipiani (ja käymään vessassa.....), tuntui ihanalta kun olin ensin jäykistynyt paikallani niin pitkän aikaa! Vessassa käydessä satuin vilkaisemaan peiliin ja nauroin sitten yksinäni siellä pukuhuoneessa, koska mun naama oli ihan punainen. Ei tosin mikään ihmekään, kyllä siinä hitusen verran kuumotti naputella sitä kassaa, kun ihmisiä vain virtasi lisää koko ajan.
Tänään oli melko normi päivä, yhdessä välissä ihmisiä pulpahti jostain, mutta ei mitään hirveitä määriä.
Aamulla meidän iloksemme saapui paljon tavaraa, mukaanlukien maailman söpöimpiä sytkäreitä ja laastareita, eli mun ei enää tarvi raahautua lainaamaan eläinpuiston lipunmyynnistä. Tänään olen myös paistanut niska limassa hampurilaisaterioita ja yllättänyt itsenikin kyvyilläni, jeee!
Iloiseen työntekijäporukkaamme liittyi myös söpö Seppo-poika, jolla on vaihtohattu ja joka istuu uskollisesti pyörätuolissaan Vodka-pullojen vieressä meitä ilahduttamassa.
Töissä sattui iltapäivällä myös hätätilanne, joka kuitenkin lähinnä vain nauratti (ainakin minua, ehehe) kun kriisiosuus oli ohi: olin tulossa salin puolelta keräämästä tiskejä, kun satuin vähän ennen hampurilaisnurkkausta nostamaan katseeni juuri parahiksi nähdäkseni, miten sieltä leimahti tuli kohti kattoa. Siellä oli sitten paperi vahingossa osunut johonkin kuumaan juttuun ja innostunut ihan syttymään tuleen. Muutamien "Apua mitä mä teen mitä mä teen?!" hokemisten ja palavan paperin päällä hyppimisen jälkeen ongelma oli kuitenkin ratkaistu ja sitten vain lakaisemaan roskia lattialta samalla kun yritin vääntää naamaa peruslukemille.
Eli olisin maailman surkein palomies, koska palon sammutettuani makaisin vain siellä raunioilla ja nauraisin huutonaurua.
Huomenna vapaapäivä, joka ei kylläkään tunnu vapaapäivältä kun pitää nousta kymmeneksi pankkiin tekemään takuuvuokratiliä. Sitten reippaasti vuokrasopimus postiin, pari Kelan lappua mukaan ja ehkä toivottavasti saan joskus nämä ärsyttävät viralliset bisnekset pois alta, möyh.
Hullua, että nyt viikonloppuna on jo juhannus! En jotenkin oo tajunnut miten äkkiä tämä kesä on tässä jo hurahtanut. Apua! Kohta on kai sitten jo syksy ja muutto, wäää, en voi asua yksin kun en osaa laittaa ruokaa! Ja luultavasti pelkään jokaista raksahdusta ja jouluun mennessä minulle on kehittynyt pari tusinaa fobiaa ja joudun muuttamaan takaisin tänne. Möö.
No joo, taidan lähteä katsastamaan pakkasen jäätelötilanteen ja kuvaamaan uudelleen parkettien pölyhiukkasia koska nuff said, asiavarastoni on nyt puristettu kuiviin.
