Just joo, ensin säätiedotus lupaa pelkkää vesisadetta neljäksi seuraavaksi vuodeksi ja juuri kun on päässyt yli sen aiheuttamasta masennuksesta ja asennoitunut vesisateeseen ja kylmiin ilmoihin niin elohopea mittarissa vipeltää kolmeenkymmeneen asteeseen. Täällä nyt sitten istun hämilläni ja hikisenä viileämpiin ilmoihin sopivassa vaatetuksessani ja mietin mitä tekisin.
No, huomenna pitäisi sitten vissiin sataa ja ukkostakin näkyy olevan eli saas nähdä miten käy töissä. Viimeksi kun oli ukkosta meille tuli sähkökatkos ja koko paikka oli ihan pimeänä eikä mitkään laitteet tietenkään toimineet (maksupäätettä lukuunottamatta). Itse olin juuri sinä päivänä pääkassalla ja niinpä sitten hain toimistosta taskulaskimen ja kynttilän valossa naputtelin hintoja (kassakone avautui jostain mystisestä napista manuaalisesti ja tungin sinne sitten kynän väliin etten vahingossa lyö sitä kiinni kun se avaaminen ei vaikuttanut olevan mikään maailman helpoin työ). Tätä sitten kesti kolmen sähkökatkon verran, joista kaksi oli lyhyempää noin kymmenen minuutin katkoa ja yksi pidempi 45 minuutin pituinen. Mielenkiintoista.
Valitettavasti Helsingin sää näyttää alkuviikosta myöskin sateiselta eli saan varmaan unohtaa haaveet aurinkoisessa kaupungissa hengailusta, hmph.
Jou, tänään siis olen ollut vapaalla (tuntuu että tämä on ensimmäinen vapaapäivä pitkään aikaan, koska edelliset vietin urakoiden asunnon kimpussa) ja se meni sitten Rovaniemellä bisneksiä hoidellen. Töissä oli ilmeisesti vähän kiire päivä työntekijöiden määrään nähden ja mulle soiteltiinkin puolen päivän aikoihin että pääsisinkö tulemaan, mutta oltiin juuri käännetty nokka kohti Rovaniemeä enkä siis päässyt.
Työläiden ja hermoja raastavien bisnesten päätteeksi saatiin kuin saatiinkin kaikki asiat hoidettua ja nyt on sitten sohvakin mun asuntooni. Aluksi haaveilin valkoisesta sohvasta, mutta.... sohvani on musta. En tiedä mitä tapahtui, mutta jotain melko radikaalia ilmeisesti kun kerran suunnitelmista poikettiin näin monta sävyä kohti tummempaa.
En ole varma oliko tänään joku törppöjen autoilijoiden ja muiden liikenteen käyttäjien ikioma seikkailupäivä, mutta tiet oli koko reissun ajan enemmän ja vähemmän tukkeutuneet tyypeistä, joiden järki juoksi kuin kala keilaradalla.
Eräskin sankari lähti P-paikalta satasen alueella ja änkesi kuorma-autonsa kanssa suoraan eteeni vaikka varmasti näki että tulen. Siinä sitten löin jarrut pohjaan ja odottelin että se saisi sen tankkinsa kiihdytettyä, mutta ei tuntunut onnistuvan. Lopun matkaa jouduin sitten köröttelemään sen perässä koska ohi ei päässyt.
Toinen järjen jättiläinen sitten körötteli niin ikään satasen alueella ihan onnetonta vauhtia! Okei, ymmärrän että voi olla äärettömän pelottavaa ja vapisuttavaa kruisailla sata kilometriä tunnissa leveällä, kuivalla ja tasaisessa asvaltilla, mutta come on.... Olin juuri kiihdyttänyt häikäisevän hienosti, kun ajoin mutkaan ja olin törmätä sinisen pikkuauton perään siksi, että se körötteli menemään ihan säälittävää vauhtia! Lähdin sitten ohittamaan ja huokailin itsekseni kun ohituksessa riitti kiihdytys kahdeksaan kymppiin ja jo sillä se pikku menopeli katosi näkyvistä alta aikayksikön.
Tapasin myös muutaman oudosti käyttäytyvän poron, joista yksi kuvitteli selvästi olevansa hirvi isojen sarviensa kanssa. En muista koskaan nähneeni poron juoksevan puskan takaa tielle niin kuin hirvet tekee, mutta tulipahan ainakin testattua auton jarrut ja siloitettua ne vähätkin urat, jotka renkaissa oli vielä jäljellä.
Eilen pääsin ihanan aikaisin töistä (eli ei ollut iltavuoroa, jossa menee yleensä sitten koko päivä) ja ehdinkin pakata suunniteltua aiemmin.
Päätettiin nyt sitten että pakkaan mukaan suurimman osan tavaroista ja jätän kotiin enää vain välttämättömimmät (lähinnä vaatteita), jotka voin ottaa mukaan sitten kun muutan. Sunnuntaina lähdetään taas Helsinkiin, tällä kertaa omalla autolla, ja saan laitettua asunnon loppuun kun sen sohvankin pitäisi toivon mukaan saapua maanantaina. I cannot wait.
Mulla ei ihan hirveästi tuota pakattavaa lopulta ollut, vaikka tavaraa on kertynyt ihan kiitettävästi. Päätin nimittäin jättää tänne kaiken ylimääräisen, jota olen innokkaasti säilönyt, mutta jota en todellakaan tule tarvimaan ikinä koskaan milloinkaan. Olen oikeasti säilömisen maailmanmestari ja laatikot pursuilee kaikenlaista turhaa ja ärsyttävää, asdasdasd. Mutta kun en raski heittää mitään poiskaan!
Nyt on melkeinpä kaikki sunnuntaina mukaan lähtevä pakattu lukuunottamatta muutamaa pyykissä olevaa juttua. Lähinnä noiden laukkujen ja laatikoiden sisältö koostuu kirjoista (Harry Potterit vei ihan hemmetisti tilaa, woah), vaatteista ja pyyhkeistä+lakanoista sekä vähistä koriste-esineistäni, piirustusjutuista ja pelipaidoista, MAOLista ja laskimesta. Raahasin mukaan myös pari julistetta, mutta en tiedä laitanko niitä seinälle.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että erään jääkiekkoilija olisi jo aika päästä ihmisten ilmoille, koska saatiin siis Krisun kanssa sieltä Hartwall-areenalta silloin ne lehdet, joiden mukana tuli juliste Mikko Koivusta ja Pekka Rinteestä ja minä luuseri en ole vieläkään laittanut sitä seinälle kun en osannu päättää olisiko se Koivu vai Rinne. Nyt olen kuitenkin tehnyt tämän vaikean päätöksen ja päätynyt Pekka Rinteeseen huolimatta tyhmien ihmisten tyhmistä kommenteista koskien sitä, että "Miksi laittaisit seinälle jonku ruotsalaisen pelaajan kuvan haloo?!?!". It's Nashville, not Sweden, yhyy.
Paljon muuta mulle ei nyt kyllä sitten kuulukaan ja siksi en juurikaan ole jaksanut mitään yrittää päivitellä. Toivottavasti olette kuitenkin huomanneet, että olen tunnollisesti tehnyt tuota 30 Päivää -haastetta ja tässähän aletaan olla jo ihan loppusuoralla! Mulla on itse asiassa enää viisi tekemättä, koska olen ajastellut niitä niin paljon (siksi kun töissä menee aina niin myöhään etten aina edes jaksa konetta avata kun tulen kotiin).
Ja ihan hyvinhän pysyin tavoitellussa postaus päivässä -aikataulussani (lukuunottamatta sitä yhtä unohdusta, joka edelleen hieman kaivelee, hmph).
Olen oikeastaan tykännyt tehdä tätä haastetta ja voisin tehdä jonkun toisenkin joskus!
Ja ai niin, olen myös tehnyt postausta, jossa kaverit vastaa kysymyksiin minusta. Kolmet vastaukset mulla jo on (enkä voi sanoa olevani kovinkaan imarreltu niiden antamasta yleiskuvasta, pitäiskö tehdä asialle jotain?), mutta kun haluaisin vielä pari kaveria saada kiinni Facesta (miksi ette ole koskaa siellä, mulla kerrankin asiaa!) ennen kuin postauksen julkaisen. Mutta se on siis jo tuloillaan, hyvä minä!
Oliks tässä nyt kaikki no oli selvästi.
PS. Tasan kuukauden päästä on Weekend Festival ja minä en ole siellä, yhyyyyyyyyyyyyyyy! David Guetta, Skrillex, Hurts...... nejjjj en tiedä kestänkö tätä!
