Summer vacation, Y U No over yet?!

Just joo, ensin säätiedotus lupaa pelkkää vesisadetta neljäksi seuraavaksi vuodeksi ja juuri kun on päässyt yli sen aiheuttamasta masennuksesta ja asennoitunut vesisateeseen ja kylmiin ilmoihin niin elohopea mittarissa vipeltää kolmeenkymmeneen asteeseen. Täällä nyt sitten istun hämilläni ja hikisenä viileämpiin ilmoihin sopivassa vaatetuksessani ja mietin mitä tekisin.

No, huomenna pitäisi sitten vissiin sataa ja ukkostakin näkyy olevan eli saas nähdä miten käy töissä. Viimeksi kun oli ukkosta meille tuli sähkökatkos ja koko paikka oli ihan pimeänä eikä mitkään laitteet tietenkään toimineet (maksupäätettä lukuunottamatta). Itse olin juuri sinä päivänä pääkassalla ja niinpä sitten hain toimistosta taskulaskimen ja kynttilän valossa naputtelin hintoja (kassakone avautui jostain mystisestä napista manuaalisesti ja tungin sinne sitten kynän väliin etten vahingossa lyö sitä kiinni kun se avaaminen ei vaikuttanut olevan mikään maailman helpoin työ). Tätä sitten kesti kolmen sähkökatkon verran, joista kaksi oli lyhyempää noin kymmenen minuutin katkoa ja yksi pidempi 45 minuutin pituinen. Mielenkiintoista.

Valitettavasti Helsingin sää näyttää alkuviikosta myöskin sateiselta eli saan varmaan unohtaa haaveet aurinkoisessa kaupungissa hengailusta, hmph.

Jou, tänään siis olen ollut vapaalla (tuntuu että tämä on ensimmäinen vapaapäivä pitkään aikaan, koska edelliset vietin urakoiden asunnon kimpussa) ja se meni sitten Rovaniemellä bisneksiä hoidellen. Töissä oli ilmeisesti vähän kiire päivä työntekijöiden määrään nähden ja mulle soiteltiinkin puolen päivän aikoihin että pääsisinkö tulemaan, mutta oltiin juuri käännetty nokka kohti Rovaniemeä enkä siis päässyt.

Työläiden ja hermoja raastavien bisnesten päätteeksi saatiin kuin saatiinkin kaikki asiat hoidettua ja nyt on sitten sohvakin mun asuntooni. Aluksi haaveilin valkoisesta sohvasta, mutta.... sohvani on musta. En tiedä mitä tapahtui, mutta jotain melko radikaalia ilmeisesti kun kerran suunnitelmista poikettiin näin monta sävyä kohti tummempaa.

En ole varma oliko tänään joku törppöjen autoilijoiden ja muiden liikenteen käyttäjien ikioma seikkailupäivä, mutta tiet oli koko reissun ajan enemmän ja vähemmän tukkeutuneet tyypeistä, joiden järki juoksi kuin kala keilaradalla.

Eräskin sankari lähti P-paikalta satasen alueella ja änkesi kuorma-autonsa kanssa suoraan eteeni vaikka varmasti näki että tulen. Siinä sitten löin jarrut pohjaan ja odottelin että se saisi sen tankkinsa kiihdytettyä, mutta ei tuntunut onnistuvan. Lopun matkaa jouduin sitten köröttelemään sen perässä koska ohi ei päässyt.

Toinen järjen jättiläinen sitten körötteli niin ikään satasen alueella ihan onnetonta vauhtia! Okei, ymmärrän että voi olla äärettömän pelottavaa ja vapisuttavaa kruisailla sata kilometriä tunnissa leveällä, kuivalla ja tasaisessa asvaltilla, mutta come on.... Olin juuri kiihdyttänyt häikäisevän hienosti, kun ajoin mutkaan ja olin törmätä sinisen pikkuauton perään siksi, että se körötteli menemään ihan säälittävää vauhtia! Lähdin sitten ohittamaan ja huokailin itsekseni kun ohituksessa riitti kiihdytys kahdeksaan kymppiin ja jo sillä se pikku menopeli katosi näkyvistä alta aikayksikön.

Tapasin myös muutaman oudosti käyttäytyvän poron, joista yksi kuvitteli selvästi olevansa hirvi isojen sarviensa kanssa. En muista koskaan nähneeni poron juoksevan puskan takaa tielle niin kuin hirvet tekee, mutta tulipahan ainakin testattua auton jarrut ja siloitettua ne vähätkin urat, jotka renkaissa oli vielä jäljellä.

Eilen pääsin ihanan aikaisin töistä (eli ei ollut iltavuoroa, jossa menee yleensä sitten koko päivä) ja ehdinkin pakata suunniteltua aiemmin.

Päätettiin nyt sitten että pakkaan mukaan suurimman osan tavaroista ja jätän kotiin enää vain välttämättömimmät (lähinnä vaatteita), jotka voin ottaa mukaan sitten kun muutan. Sunnuntaina lähdetään taas Helsinkiin, tällä kertaa omalla autolla, ja saan laitettua asunnon loppuun kun sen sohvankin pitäisi toivon mukaan saapua maanantaina. I cannot wait.

Mulla ei ihan hirveästi tuota pakattavaa lopulta ollut, vaikka tavaraa on kertynyt ihan kiitettävästi. Päätin nimittäin jättää tänne kaiken ylimääräisen, jota olen innokkaasti säilönyt, mutta jota en todellakaan tule tarvimaan ikinä koskaan milloinkaan. Olen oikeasti säilömisen maailmanmestari ja laatikot pursuilee kaikenlaista turhaa ja ärsyttävää, asdasdasd. Mutta kun en raski heittää mitään poiskaan!

Nyt on melkeinpä kaikki sunnuntaina mukaan lähtevä pakattu lukuunottamatta muutamaa pyykissä olevaa juttua. Lähinnä noiden laukkujen ja laatikoiden sisältö koostuu kirjoista (Harry Potterit vei ihan hemmetisti tilaa, woah), vaatteista ja pyyhkeistä+lakanoista sekä vähistä koriste-esineistäni, piirustusjutuista ja pelipaidoista, MAOLista ja laskimesta. Raahasin mukaan myös pari julistetta, mutta en tiedä laitanko niitä seinälle.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että erään jääkiekkoilija olisi jo aika päästä ihmisten ilmoille, koska saatiin siis Krisun kanssa sieltä Hartwall-areenalta silloin ne lehdet, joiden mukana tuli juliste Mikko Koivusta ja Pekka Rinteestä ja minä luuseri en ole vieläkään laittanut sitä seinälle kun en osannu päättää olisiko se Koivu vai Rinne. Nyt olen kuitenkin tehnyt tämän vaikean päätöksen ja päätynyt Pekka Rinteeseen huolimatta tyhmien ihmisten tyhmistä kommenteista koskien sitä, että "Miksi laittaisit seinälle jonku ruotsalaisen pelaajan kuvan haloo?!?!". It's Nashville, not Sweden, yhyy.

Paljon muuta mulle ei nyt kyllä sitten kuulukaan ja siksi en juurikaan ole jaksanut mitään yrittää päivitellä. Toivottavasti olette kuitenkin huomanneet, että olen tunnollisesti tehnyt tuota 30 Päivää -haastetta ja tässähän aletaan olla jo ihan loppusuoralla! Mulla on itse asiassa enää viisi tekemättä, koska olen ajastellut niitä niin paljon (siksi kun töissä menee aina niin myöhään etten aina edes jaksa konetta avata kun tulen kotiin).

Ja ihan hyvinhän pysyin tavoitellussa postaus päivässä -aikataulussani (lukuunottamatta sitä yhtä unohdusta, joka edelleen hieman kaivelee, hmph).

Olen oikeastaan tykännyt tehdä tätä haastetta ja voisin tehdä jonkun toisenkin joskus!

Ja ai niin, olen myös tehnyt postausta, jossa kaverit vastaa kysymyksiin minusta. Kolmet vastaukset mulla jo on (enkä voi sanoa olevani kovinkaan imarreltu niiden antamasta yleiskuvasta, pitäiskö tehdä asialle jotain?), mutta kun haluaisin vielä pari kaveria saada kiinni Facesta (miksi ette ole koskaa siellä, mulla kerrankin asiaa!) ennen kuin postauksen julkaisen. Mutta se on siis jo tuloillaan, hyvä minä!

Oliks tässä nyt kaikki no oli selvästi.

PS. Tasan kuukauden päästä on Weekend Festival ja minä en ole siellä, yhyyyyyyyyyyyyyyy! David Guetta, Skrillex, Hurts...... nejjjj en tiedä kestänkö tätä!

Pitkä ja perään ku ette muutakaan keksi, meillon Koivu ei tarvi mitään Wayne Getzkyy

Hmm, mullakin piti mennä nukkumaan aikoja sitten ja mitä teenkään?! Jou, no en ainakaan kattele tämmöstä. Ja nyt meen ennen kuin elämä lähtee liiaksi alamäkeen epämäärästen bisnesten takia.

"Komea mies pyöräili just ohi!" aka mitä tapahtui Helsingissä

Luvassa on Ossi Väänäsen pituinen postaus, joka sisältää kuvia yhtä paljon kuin söin reissullani Mäkkärin kananugetteja.

Eli niin paljon, että jos "Olet mitä syöt!" pitää paikkansa niin kananugetti täällä hei.

Lisäksi dokumentoin laadukkaita videoita, joista tarkoin valikoin neljä mahtavinta. Voitte siis rauhassa ihailla myös ohjaajan taitojani siinä missä kykyjäni ääninäyttelijänä.

Aion yrittää edetä kronologisessa järjestyksessä alkaen siitä, kun kuudennella luokalla päätin haluavani eläinlääkäriksi ja tajusin Helsingin kutsuvan. No ei nyt sentään, mutta yritän vain pohjustaa sitä, miksi haluan sinne Helsinkiin ja en edes muualle vaivautunut lähettämään hakemusta. No joo. Nythän eläinlääkis on tietenkin vaihtunut lääkiksen kautta matemaatikon uraan, jossa aion näillä näkymin pitäytyä ainakin toistaiseksi.

---- Okei, pysähdyin tässä välissä muokkaamaan 8139 postaukseen tulevaa kuvaa ja tajusin, että kronologisen etenemisen voin hylätä ennen kuin olen yrittänytkään. Eli never mind aikajärjestys.

Ja tästäkö se nyt sitten lähtee?

Helsinkiin lähdimme siis syystä, että meillä oli pääsykokeet. Voidaan kuitenkin olla montaa mieltä siitä, oliko reissun varsinainen tarkoitus juuri ne pääsykokeet vai eksyttiinkö muille poluille. Minun ja Kristan mielestä me panostettiin pääsykokeisiin ihan kympillä, muiden mielestä me vain lomailtiin ja rilluteltiin ympäri kaupunkia.

Junamatkasta voisin sanoa sen verran, että se oli kaaaaaaaamea. Aluksi oli ihan ookoo, mutta sitten kun yritin alkaa nukkumaan ja penkki oli kova ja valot oli liian kirkkaat ja junassa oli kylmä ja hiukset meni suuhun ja kaikki oli muutenkin tosi huonosti niin loppuipa innostus siihenkin. Krisu luki ahkerasti maantietoa samalla kun minä itse yritin rullautua penkille mahdollisimman mukavasti. Minua onnisti kuitenkin vasta kolmen aikaan aamuyöllä kun näin ikkunasta heijastuksena takanani istuvan pojan/miehen, joka tuhisi tyytyväisenä poikittain penkillään ja päätin itsekin kokeilla samaa. Toimi ja nukuin ihan kohtalaisesti ja suurimman osan loppumatkasta.

Sunnuntainahan oli tosiaan vielä MM-kisat ja se kyllä näkyi: joka tolpassa oli MM-lippu, joukkueita kuljettavia linja-autoja seilasi ympäriinsä, Forumin seinää koristi kaksi valtavan kokoista kuvaa Mikko Koivusta ja Valtteri Filppula ja Tuomo Ruutu seikkaili omassa valtakunnassaan Kampissa.

Me kipitettiin heti ostamaan itselle neljän päivän liput, joilla pääsee kulkemaan ratikoissa, metrossa, junassa ja vähän joka paikassa, koska se vain tuntui tosi tarpeelliselta. Mitkään kaupat ei vielä meidän saapumisaikaan olleet auki, joten haahuiltiin ympäriinsä muiden juttujen merkeissä. Oikeastaan meilä ei ollut tarkoituskaan käydä kaupoissa vielä silloin sunnuntaina, koska muuten olisi tekeminen loppunu muilta päiviltä.

Niinpä vietimme sunnuntain jääkiekkoaiheisissa bisneksissä!

Hiivittiin hämysti istumaan Leijonien hotellin pihalle ja siinä vierähtikin hyvä tovi auringossa lekotellen ja ohikulkijoita stalkkaillen. Yhtäkään Leijonaa emme valitettavasti bonganneet, mutta kaikenlaisia muita hämäriä ja mielenkiintoisia hiipijöitä oli kyllä pilvin pimein!

Päätös lähteä Hartwall-areenalle oli aika spontaani ja niinpä me kipitettiin juna-asemalle, hurautettiin Pasilaan ja lähdettiin talsimaan kohti MM-kisojen napaa.

Matkalla me bongattiin keskellä tietä (olisko siinä ollut joko ratikkapysäkki tai joku linja-autopysäkki) olevan mainoksen, jota tähditti Mikko Koivu. Keskenään hihitellen me pingottiin mainoksen luokse ja poseerattiin naamat punaisena Mr. Koivun kanssa. Tosi kypsää.

Tässä vaiheessa koettiin äärimmäinen läkähtyminen, koska helle oli ihan järjetön! Oltiin aivan hikisiä ja varmasti hyvin raikkaan tuoksuisia kun lopulta saavutettiin Hartwall-areena ja solahdettiin tyytyväisenä muiden fanaattisten fanien joukkoon.

Käytiin ensimmäiseksi sukeltamassa jääkiekkotavaraa myyvään kauppaan ja Krisu osti sieltä itselleen pelipaidan ja epäilyttäviä pillereitä, mutta itse kiikutin mukanani vain sivistyneen MM-viirin, joka tulee ehdottomasti olemaan osa tulevan asuntoni sisustusta. Niin kuin tulee olemaan myös iso Mikko Koivun juliste. Ja Pekka Rinne. Ja hieno Suomi-paperikyltti, joka me myös saatiin. Ja kehystetyt MM-liput tulevilta vuosilta. Ja pelipaidat. Ja NHL-pelipaidat myös kunhan saadaan kaikki kaksikymmentä hankittua. Hmmmm.

Se on sitten lämpömittari.

Kaupasta kun selvittiin, päätettiin sulautua vielä paremmin joukkoon ja kääriydyttiin kaikkiin Leijona-aiheisiin tavaroihimme aloittaen ilmaisten tavaroiden keräilyn! Saaliiseen kuului lopulta tarroja, kaksi lippua (joista toinen oli paperinen ja toinen äärettömän hieno autoon laitettava kankainen Hockey Bird!!), suklaata, lehti (+ se juliste), hienot pahvikypärät (jotka tosin menehtyi ennen kuin päästiin takaisin kaupunkiin) ja varmaan sata muutakin juttua, jotka ei meinanneet edes mahtua laukkuun.

Hartwall-areenalla oli oikeasti tosi hauskaa ja oli melkein surku lähteä pois, mutta Suomi-Tsekkiä piti ehtiä katsomaan. Matkalla meille kaupattiin lippuja illan peliin, mutta ei ostettu ja itkettiin sitten loppu reissu sitä, byhyyyy.

Ongelmaksi muotoutui lopulta se, että me ei päästy mihinkään hienoihin urheilubaareihin sisälle, koska kaikki oli k-20! Ärsytti oikein paljon.

Lopulta ei auttanut kuin kiitää hakemaan tavaroita ja pinkoa hotellille.

Ja ongelmat vain jatkuivat: ovikoodi ei toiminut ja pelikin ehti siinä odotellessa alkaa. Lopulta totta kai päästiin sisälle hotelliin ja pingottiin huoneeseemme television ääreen.

Lisää ongelmia: TV ei toiminut!

Kumpikaan meistä ei tietenkään meinannut uskaltaa soittaa palvelunumeroon, mutta lopulta rohkaistuin kun pelkäsin että missataan koko peli. Meidät ohjattiin uuteen huoneeseen, joka osoittautui kunnon luksus-lukaaliksi alkuperäiseen kopperoon verrattuna!

Krisu yritti muka lukea vielä pääsykokeisiin sunnuntai-iltana ja itse lähdin kävelylle, koska en jaksanut istua hiljaa sängyllä ja katsoa Venäjä-Slovakiaa ilman ääniä. Tutkimusmatkani oli mielenkiintoinen, koska ensin eksyin hämärille sivuteille, tupsahdin lopulta takaisin tutulle tielle Finlandian kohdalla ja takaisin kiirehtiessäni päädyin Kampin vieressä keskelle poliisien virkatehtäviä niiden raahatessa terassilta kahta miestä poliisiautoon, heee.

Tässä on teille söpöäkin söpömpi video Kristan niin kutsutusta opiskelusta, joka oli kyllä kaikkea muuta. Itse tuskin ainakaan edistin asiaa tuhoamalla motivoivaa opiskeluympäristöä. Mulla jäi parhaat palat kuvaamatta, mutta Krista oli oikeasti huvittava kun se kirjaimellisesti pyöri kerälle kääriytyneenä ympäri sänkyä ja väitti oppivansa siinä samalla!

"Älä nyt, tullee opiskelupaineita!

"No ethä sinä edes opiskele."

"Opiskelen. PATAATTI!"

"Pataatti!?"

"No tiiäksä miltä joku taro näyttää sitte?"

Illalla piti tietenkin käydä vielä katsomassa miten paljon venäläisiä keskustassa näkyy ja kyllähän niitä siellä suhahteli ohitse tööttäillen ja huudellen ja ihmisiä ärsyttäen, möööö.

Bilettäviä Leijonia ei kylläkään suureksi suruksemme bongattu ja aamulla luin sitten lehdestä, että ne oli olleet Apollossa juhlimassa. Ei siis kovin kaukana ja käveltiinkin siitä ihan paikan vierestä, mutta nämä über ärsyttävät ikärajat ei oikein suosi meitä pieniä (sinnekin oli k-24 muistaakseni, buuuuu).

Seuraavana aamuna oli Krisun maantiedon pääsykokeet. Lähdettiin muka hyvissä ajoin kartan kanssa liikenteeseen, mutta lopulta Krista joutuin turvautumaan taksiin kun aika loppui ja me ei edes tiedetty missä ollaan.

Itse aioin hengata kaupungilla sen aikaa, mutta päädyin jostain syystä takaisin hotellille ja nukuin tyytyväisenä ne kaksi ja puoli tuntia, jotka Krisu kokeessaan istui. Ei se kuulemma mennyt hyvin kun koe oli ihan tyhmä ja kaikki oli huonosti, mutta ehkä ne siellä kokeita tarkistaessa silti vaikuttuu siitä ja Krisu pääseekin kouluun, woohooo!

Oli oikeasti ihan mahtavaa, että Helsingissä oli niin kesä ja vihreää! Me lähdettiin täältä Lapista lehdettömien puiden keskeltä lumikökköjen ympäröimänä ja tultiin vihreään paratiisiin, jossa oli niin kuuma että eläminen oli hankalaa.

Minä onneton menin tietenkin palamaan auringossa heti ensimmäisenä päivänä ja tuosta on kaulan alta vieläkin ihan punainen kun en aurinkorasvaa tajunnut laittaa. Myös poskipäät paloi ja olin suorastaan hurmaava tulipunaisten poskieni kanssa sunnuntai-iltana ja seuraavana aamuna. Onneksi se pahin väri siitä kuitenkin häipyi eikä tarvinut häpeissään kulkea ympäriinsä naama tulipunaisena.

Me vietettiin hyvin paljon aikaa Esplanadilla istuskellen (lue: stalkkaillen) ja älykkäitä juttuja pohtien. Myös Tuomiokirkon portaat oli oikein mukava paikka ja istuttiinhan me yhden kerran Kauppatorillakin jutskaillen Elinan kanssa pitkä puhelu.

Krista oli tosi nolo ja raportoi puhelimessa puhuessaan omasta mielestään äärettömän hiljaisella äänellä, että "Komea mies pyöräili just ohi!". No, käännyin kiinnostuneena katsomaan ja siihenhän se mies oli pysähtynyt ihan lähelle ja tuijotti meitä epäluuloisesti parkkeeratessaan pyöräänsä.

Awkward.

Krisu päätti myös ostaa himoitsemiaan mansikoita, joista ei edes pidä. Se söi niitä ehkä pari ja minäkin mussutin yhden, mutta sen jälkeen Krista tunki ne laukkuunsa ja vähän myöhemmin ne näytti siltä kuin niiden päälle olisi istuttu ja roskikseenhan ne meni, mööööööö.

Nähtiin yllättäen myös ranualaisia, joista yksi tuli ihan juttusille asti. En jaksa kertoa yksityiskohtia ettei pikku Kristaa ala hävettää, mutta ohimennen mainittakoon etten ole koskaan nähnyt kenenkään suussa yhtä paljon jäätelöä samalla kertaa.

Keskiviikkona mulla oli ensimmäiset pääsykokeet ja ne oli farmasiaan. En tosiaan ollut lukenut yhtään, koska motivaationi tukahtui ennen kuin oli päässyt kunnolla heräämään eloonkaan. Tiistai-iltana vietin pitkän tovin hakien Googlesta helpointa ja nopeinta reittiä Viikkiin ja löytyihän se lopulta.

Yllättäen me ei myöskään eksytty seuraavana aamuna ja oltiin paikalla hyvissä ajoin (Krista tosin kipitti takaisin kaupunkiin ja itse jäin keskelle muita pääsykokeisiin menijöitä, yhyy). En tiennyt kokeessa oikeasti mitään ja arvailin vain vastaukset eli ei hyvä, koska väärästä vastauksesta meni miinuspisteitä.

Eli ei tule farmaseuttia tästä tytöstä.

Ylitin itseni osaamalla aivan hyvin takaisin kaupunkiin linja-autolla. Mulla oli kuitenkin aivan järjetön pissahätä jo siellä kokeessa, mutta en tajunnut käydä yliopistolla vessassa ja senpä vuoksi sorruin menemään metrolla Rautatientorilta Kamppiin eli näköyhteyden päähän. Lisäksi asiaan saattoi vaikuttaa jalkasärky.

Julkkiksia ei valitettavasti bongailtu kuin muutamia: joku random Salkkari-näyttelijä (jota en tietenkään tunne kun en koskaan ole katsonut jaksoakaan sitä sarjaa), Martina Aitolehti ja Jare & VilleGallekin käveli yhtenä iltana vastaan. Leijonia jäimme kuitenkin kaipaamaan ja siellä jääkiekkohuumassa olisin tyytynyt vaikka Jevgeni Malkiniin tai Aleksander Ovechkiniin, mutta ei edes niitä näkynyt.

Kiinnostuneena stalkkasimme sitten poliiseja. No ei oikeasti, mutta kyllä me yks päivä kolmen poliisin perässä kävellessä mietittiin, että tuollaiset viralliset asut on niin hyvännäköisiä, mutta että niillä poliiseilla oli varmasti tosi kuuma.

Muutenkin koko Helsinki oli täynnä kuumia mustiin pukeutuneita miehiä, ah!

Jennin karkit vs. Krisun karkit

Keskiviikkona käyttäydyttiin todella kypsästi ja käytiin hakemassa kaupasta vähän juomista seuraavan päivän pääsykokeiden kunniaksi. Ei me oletettu sellaisen pienen määrän missään tuntuvan, mutta ehkä meidän alkoholinsietokyky on laskenut.

Harhailtiin keskustassa kauheassa pissahädässä ja hihiteltiin oikein aikuismaisesti vähän kaikelle. Jättehauskaa.

Joskus kahdentoista aikoihin päätettiin haluavamme Mäkkäristä ruokaa ja niinpä me juostiin ensin jalat ristissä hotellille vessaan ja sen jälkeen pingottiin kahden kilometrin lenkki Mäkkäriin ja takas.

Tulomatka me oikeasti juostiin ettei ne nugetit ehdi jäähtyä ja meillä oli oikein hauskaa kun pää sekaisin ja nugettilaatikko kainalossa kiidettiin siellä liikenteen seassa, jee! Oli silti hyviä nugetteja.

Englannin pääsykoe meni ihan penkin alle enkä tiennyt itkeäkö vai nauraa kun sain paperin eteen ja tajusin, että siitä ei tosiaakaan ole mitään mahdollisuutta selvitä. Yritin kuitenkin räpeltää jotain niillä hatarilla tiedoilla, jotka mulla oli vaikken niitä pääsykoekirjoja jaksanutkaan lukea (mikä laiskuus?!) ja kiiruhdin paikalta pois heti kun pääsi lähtemään.

Koetta palauttaessani teki mieli lyödä pää seinään, koska hoksasin kirjoittaneeni vastaukset paperin nurjalle puolelle ja vielä väärille papereille, koska en ollut vaivautuntu tutkimaan lappujen ohjeistusta.

No jaa, en minä sitä enkkua haluakaan enää opiskelemaan, oli tarpeeksi epämiellyttävää nähdä tuo koe.

Hotelleista sen verran, että yövyttiin tosiaan kaikki yöt Omenahotellissa ihan siinä keskustassa Kampin ja Forumin takana. Kaksi ekaa yötä oltiin Lönnrotinkadun Omenahotellissa, kolmas Eerikinkadun Omenahotellissa ja viimeinen taas samassa, jossa ensimmäinenkin

En oikeasti osannut odottaa noin siistiä hotellia! Se oli kyllä oikeasti tosi kiva ja suosittelen. Yrjönkadun Omenahotellista ei ole mitään kokemusta, mutta se näytti aika rähjäiseltä ulkopuolelta. Eerikinkadun hotelli oli ihan jees, mutta suosikki (sekä mun että Kristan) oli ehdottomasti tuo Lönnrotinkadulla oleva.

Meidän eka huone oli aivan ihana, tosi iso ja tilava ja iso TV suoraan sängyn päädyssä. Se huone johon meidän ensin piti mennä oli kauhea pieni koppero, jossa ei edes mahtunut kääntymään eli oli onni kun meidän TV ei toiminutkaan.

Seuraava huone oli paljon pienempi ja TV oli ihan rupussa paikassa. Värityskään ei ollut yhtä hieno kuin ensimmäisessä, mutta suihku ja vessa oli paremmat.

Viimeinen huone oli myös tosi kiva, ei yhtä iso kuin ensimmäinen, mutta kuitenkin hyvä ja plussat siitä, että ei tarvinut hissillä matkustaa mihinkään kun oltiin ensimmäisessä kerroksessa.

Yleensä nukun hotelleissa ihan huonosti, mutta jostain syystä nyt tuskin heräsin yöllä. Krista on vakuuttunut sen johtuvan siitä, että nukuin sen vieressä (tosin yhtälailla minä olen vakuuttunut siitä, että Krista nukkui hyvin koska minä nukuin sen vieressä), mutta en oikein ole varma johtuuko se siitä. No, anyways, Krista oli ihan hyvää seuraa koska se ei potkinut ja vierinyt niskaan yöllä. Ei sitä kunnolla edes huomannut muuta kuin silloin kun mun peitto oli kääntynyt poikittain ja Krista oli hamstrannut sen itselleen ja yritin sitten kylmissäni rullautua pienen kulmauksen alle, ja toisen kerran silloin kun itse vahingossa potkasin Krisua kääntyessäni (tosin Krista ei ollut edes huomannut ja suuttui vasta kun kerroin tapahtuneesta).

Eli hyvä hotelli siis!

Viimeisen huoneen näköalat tosin oli mitä mahtavimmat, mutta hmmm.

Mitään ostettavaa ei hirveästi löytynyt ja mukaan tarttuikin sen MM-viirin lisäksi vain pari paitaa, housut (jotka jouduin ostamaan siksi, että toiseksi viimeisenä päivänä nousin tuolille seisomaan kuvatakseni hotellihuoneemme ja rakkaat housuni repesivät), aurinkolasit (joissa on mahtis peilipinta) sekä tietenkin ruokaa ja karkkia, joihin menikin kai kaikkein eniten rahaa. Myös Puhdistus ja Nälkäpeli lähti mukaani (Kristan painostuksesta), koska minun pitää kuulemma lukea jälkimmäinen ja ensimmäisestä tykkäsin muuten vain ja molemmat oli alennuksessa.

Yllättävän vähällä siis selvisin siltä osin ja varmaan ihan hyväkin, koska matkalaukkuun ei olis sopinut enää yhtään mitään muuta, uhhuh. Nytkin se sulkeminen oli järjettömän työlästä ja vaati laukun päällä istumista.

Iltojemme perusohjelmaan kuului Poliisit-sarjan katsomista Jimiltä aina iltaisin ja pari iltaa putkeen me katsottiinkin varmaan viisi jaksoa peräkkäin ja kolmantena iltana jaksoja sieltä täältä aina kun poikettiin huoneeseen.

Se oli oikeasti huvittava sarja, koska oon pitänyt poliiseja hirveän vakavina ja äreinä, mutta nehän olikin ihan huumorimiehiä!

Takas tultiin onneksi lentämällä eli ei sitä kauheaa puolen vuorokauden junamatkaa. Lento oli totta kai myöhässä ja kotiinpääsy venyi noin yhteen asti. Ihan kuin ei muutenkin olisi masentanut tulla tänne takaisin kun puissakaan ei ollut kuin säälittävät pikkuiset lehdet ja lumikasoja näkyi vielä vähän joka puolella.

Eli täällä sitä ollaan taas ihan väärässä paikassa toivoen, että Helsinki vielä lähiaikoina olisi sitten opiskelujen merkeissä mukana kuvioissa. Vihaan tätä pikku paikkakuntaa joka päivä enemmän ja nyt alkaisi jo oleen korkea aika päästä pois täältäkin.

I want to go back to Helsinki so bad!

Lentokentällä Krista bongasi vielä jotain aivan mahtavaa ja keskeytti intensiivisen tekstiviestin kirjoittamiseni suhisemalla jostain kauempaa epäilyttävän innostuneella äänellä, että "JENNI!!!!!!". Kun sitten sain viestini valmiiksi ja käännyin katsomaan mikä oli mahtanut saada Kristan innostumaan näin paljon, bongasin seuraavaa:

No huhhuh.

Anyways.

Tämä postaus oli kai sitten tässä, enää pitää ladata miljoona kuvaa ja se kestää varmaan ikuisuuden. Videot kun latautu mukavasti tuossa sillä välin kun kirjottelin tätä postausta. Ja nuohan on sitten oikeita laatuvideoita, joita tähdittää Krisu ja itse vain hihitän ja mussutan koko ajan taustalla jotain.

Hello!

"No ei Lallilla ei oikeen irtoo mut otetaan täält Sami Lepistö, koko kansan Suomen gigolo!"

Otsikko by Anssi Salmela.

Ei sitte Venäjä kaatunut Leijonien käsittelyssä, mutta vaikka harmittaa niin ollaanhan me silti mitallipeleissä. Jevgeni Malkin saa kaikki vihani niskoilleen ja sen vihaaminen sitten hieman piristää, koska muuthan siellä ei juuri maaleja tehneetkään.

No jaa, aina ei kaikki voi mennä niin kuin elokuvissa ja vaikka vituttaakin myöntää niin pelasihan se Venäjä hyvin.

Olisin halunnut että Rämö olisi vaihdettu maaliin, koska eipä tuossa enää mitään olisi menetetty vaikka sillä ei olisikaan ihan putkeen mennyt: jos ne kiekot sinne maaliin menee niin eipä sillä kai ole väliä kenen ohi ne pyyhkäisee.

Tässä nyt vielä kuuntelen puolella korvalla Mikko Koivun ja kumppaneiden haastatteluja. Mikko ei raivoa, mutta vähän nihkeänä se siellä mumisi kysymyksiin. Törmäsin eilen maailman mahtavimpaan kuvaan, joka kyllä tiivistää Mikko Koivun raivarit ja vuoden vittumaisimmat erotuomarit:

Tämä on kuitenkin vain tällainen pikapäivitys, koska minun pitäisi tälläkin hetkellä pakata Helsinkiin lähtöä varten. Juna on lähdössä tuossa yhdeksän jälkeen ja puoli vuorokautta siellä pitäisi sitten yrittää pärjätä. Ehkä tämä tästä!

Huomenna sitten kyttäilemään Leijonia ja olemaan epäilyttävä stalkkeri! Keskiviikkona vasta pääsykokeet (joihin en lukenut) ja torstaina seuraavat (joihin luin vähän ja otin muka kirjat mukaan) ja möyh, sitten takaisin tänne. Nyt on kuitenkin puihinkin tullu nuo madot, josta sitten lehtiä rupeaa toivottavasti kohta pukkaamaan eli ei niin ankealta enää näytä. Aurinkokin paistaa ja nurmikko on joissain kohdissa ihan vihreää eli pelkäämiäni talvilakkiaisia ei sitten tullutkaan!

Okei, mutta annan Anssi Salmelan nyt päättää tämän postauksen viime kevään tunnelmiin! Seuraavaa päivitystä tulee sitten joskus kun kotiudun Helsingistä!

Kurkku käheä, ei haittaa!

Olen taas siinä tilanteessa, että kuvat ei pysy mukana päivitystahdissani ja siksi sitten joudun puskemaan mukaan random pikakuviani, mutta onnekseni meneillään on MM-kisat eli ei haittaa vaikka laitankin saman paitakuvan jokaisen postaukseen, wohoo!

Kuuntelen tässä päivittäessä Ruotsi-Tsekki peliä tuosta viereisestä huoneesta ja tilanne on tällä hetkellä tasan, koska Tsekki juuri tasoitti. Hmmm.

Tänään olin oikeasti koko päivän kuin tulisilla hiilillä ja vihasin USAa sydämeni pohjasta ja yritin olla ihan cool, vaikka oikeasti halutti juosta ympyrää olohuoneessa pelin alkua odotellessa.

Krista pinkoi sitten naapurista tänne ennen pelin alkua ja me aloitettiin fanaattisin ja dramaattisin fanitus ever! Istuttiin kaikkiin fanitusvarusteisiimme kiedottuna ja karjuttiin tyhjälle TV-ruudulle, koska ukkonen iski juuri päälle ja sammutti kaikki laitteet. Sitten se pätki ja seuraavaksi hävisi ääni ja me jo itkua väännettiin kun siellä vain meni meidän rakas Suomi-USA pelimme eteenpäin eikä me päästy mukaan!

Voi sitä onnea sitten kun saatiin peli taas näkymään!

Huudettiin kuin heikkopäät, pompittiin, vajottiin maailman suurimpaan masennukseen erätauoilla ja seuraavassa hetkessä kierittiin lattialle nauramaan Mikko Koivulle, joka käyttäytyi kuin perseelle ammuttu karhu jahdatessaan suu vaahdossa erotuomaria, jota ei paljon Mikko Koivun raivari kiinnostanut.

Kristalla oli takuuvarma keino Mikko Koivun stressin lievittämiseksi, mutta en paneudu nyt yksityiskohtiin sen enempää kuitenkaan.

Äiti ja isi kattoi ylhääkkä peliä Avalta ja niillä tuli jostain syystä lähetys muutamaa sekuntia jäljessä ja äiti kävi pari kertaa huomauttamassa, että niillä ei ole mitään jännitystä kun meidän karjuminen kertoo maalista jo ennen kuin yläkerrassa on verkko heilahtanutkaan, heehee.

[[TSEKKI TEKI JUURI 2-1 JOHTOMAALIN!]]

Oli.paras.peli.ikinä!
Okei, ei voita tietenkään viime kevään Suomi-Ruotsi peliä, mutta tämä oli oikeasti ihan mahtava! Huudettiin suoraa huutoa naamat hiessä siinä vaiheessa kun Suomi teki 3-2 johtomaalin 8 sekuntia ennen pelin päättymistä!

Nyt ollaan Kristan kanssa aivan mahtavissa fiiliksissä, koska sen lisäksi että Suomi pelaa vielä kaksi peliä, me pystytään lauantaina ennen lähtöä katsomaan koko peli kotona (ei siis onneksemme ollut Suomen peli se myöhäisempi) ja suklaalevynä purukasassa me ollaan Helsingissä silloin sunnuntaina heti aamusta saakka! Eli voimme rauhassa bongailla jääkiekkoilijoita ja raahata pelipaidat ja huivit mukaan armotonta fanitusta varten!

En jaksa enää edes odottaa!

Lauantaina sitten vain lytätään Venäjä niin että ollaan taas kultapelissä!

PS. Olen edelleen hämilläni siitä, että Slovakia voitti Kanadan. Olin niin varma, että Kanada vie sen pelin ihan 100-0!

Ihkutus-zone päättyy tähän.

Kävin tänään viemässä isin mummolaan, koska se halusi hakea auton sieltä kesäksi taas meille. Siskoni lähti mukaan ja käytettiin sitten setäni koiraa lenkillä ja siitä muistona on nyt hampaanjäljet ja pitkät naarmut kädessä. Ei siinä paljon mikään auttanut kun leikkisä pentu, jolla kokoa on kuin harmaakarhulla, kävi innoissaan järsimään käsivartta, heh.

Bongailtiin myös tien vieressä olevalla pellolla kököttäviä poroja ja sitten pingottiin henkihieverissä karkuun kun ne porot lähti juoksemaan meitä kohti, yhyy. Olen nynny.

Huomenna lähdetään sitten parin kaverin ja siskon kanssa Rovaniemelle, koska siskollani on teoriakoe ajokorttia varten. Lisäksi ajattelin ostaa itselle nyt vihdoin sen YO-lakin, koska olen tätäkin toimenpidettä lykännyt nyt varmaan tarpeeksi kauan.

Huomenissa pitäisi varmaan alkaa myös pakkaamaan tavaroita, koska lauantaina on lähtö sinne Helsinkiin ja itsehän en ole juurikaan perehtynyt siihen minkä laukun voisin ottaa ja mitä tavaroita raahata mukaan niin että ne saa myös vietyä lentokoneeseen ilman ylimääräisiä kustannuksia. Äh, lentokoneella matkustaminen on työlästä.

No mutta jou, enempää asiaa kun ei nyt sitten ollutkaan niin turha varmaan pitkittää tätä päivitystä. Lähden masistelemaan kun Joy päätti alkaa nukkumaan ja laittoi mielenkiintoisen Ruotsi-Tsekki pelin kiinni, möö!

EDIT: Hemmetti Tsekki minkä teit!! minä kiitän ja kumarran!