 |
| Style työasuni |
Aloitetaan vaikka tällaisella kevyellä Haluatko miljonääriksi? -tyyppisellä kysymyksellä:
Mitä minulle tapahtui tänään töissä?
A) Käsidesipullo ruiskaisi kirvelevän sisältönsä suoraan silmiin
B) Veitsi tökkäsi silmään kun kiirehdin hakemaan ruokaa
C) Sormet litistyivät kassakoneen väliin kun löin sen kiinni
D) Kaikki yllä olevat
Joo byhyy, D se on.
Kaikki tuntui muutenkin menevän eilen ihan pieleen, johtui ehkä lyhyistä yöunista tai sitten jostain muusta. Oli ihan helpotus kun pääsin kotiin koheltamasta sieltä ja vielä ilman, että sain suurempia tuhoja aikaan.
Muistui tässä muuten mieleen tänään yksi melko hauska - joskin myös häpeällinen - juttu, joka tapahtui yllättäen myös töissä! Olin terassin kassalla ja juttelin yhden työkaverin kanssa, kun paikalle tuli asiakas ja siirryin naputtelemaan kassakonetta samalla, kun kuuntelin puolella korvalla työkaverini asiaa. Työkaverini sitten siirtyi juttunsa päätteeksi terassilta sisälle ja ajattelin ensin, että huudan sen perään vastauksen siihen juttuun. No, kuinkas ollakaan, asiakas ojensi juuri sillä hetkellä rahat ja päätinkin jättää vastaamisen myöhemmäksi ja kiittää asiakasta.
Mutta mitä tekeekään Jenni, jolla nämä kaksi aikomusta menee sekaisin?
"KIITOS!!"
Kuumotti niin helvetisti kun tahaton karjuntani kajahti läpi terassin ja kuului varmaan Kiinaan asti.
Lauantaina olin siskoni kanssa kahdestaan kotona, joten päätettiin kutsua tänne muutama kaveri. Viisi niitä lopulta saapui paikalle ja tyhjennettiin sitten porukalla reilipullot (sekä pari muuta) sekä pyörähdettiin paikallisessa pizzeriassa katsastamassa meininki.
Krisu meni hörsäisemään vodkaansa raakana ja läähätti sitten suu liekeissä pöydän ääressä kun oli niin kamala kokemus.
Kuvasin laadukkaita kuvia (meidän jääkaapista?!?!) ja nyt mua vaivaa se, että muistan yhden kamerassa olleen kuvan ja kuitenkaan sitä ei sitten aamulla enää ollut siellä. Aaaa, mitä sille oikein tapahtui? Ehkä näinkin unta.
Oli kuitenkin mukava olla porukalla pitkästä aikaa, tämmöistä kun on harvemmin tapahtunut sitten penkkareiden jälkeen kun kaikilla on ollut menoja eri aikoihin!
Sunnuntaina töistä tultua hyppäsin sitten suoraan tavaroiden kanssa autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Helsinkiä. Itse nukuin tyytyväisenä suurimman osan matkasta, mutta pikkusiskoni valitti ettei voinut nukkua kun oli niin vähän tilaa (oltiin siis kahdestaan takapenkillä ihan järkyttävän tavaravuoren kanssa). No jaa, olihan siellä vähän ahdasta, mutta kyllä minä ainakin mahduin ihan hyvin?!
Oltiin perillä joskus puoli kuuden aikoihin, laitettiin asunnolla pedit kasaan ja nukuttiin miniyöunet (jotka tosin oli minun osaltani vain jatke aiemmille yöunille).
Aamulla sitten täytyi hoitaa vakavia bisneksiä!
Heräsin vähän ennen kymmentä siihen, että sohvaa tuova mies soitti mulle ja ilmoitti olevansa kohta pihassa. Kiskoin sitten farkut jalkaan ja kipitin hiukset joka suuntaan sojottaen ja yöpaita päällä ohjaamaan miehen oikeaan paikkaan. Sain sohvani ja kaikki oli tyytyväisiä
Sitten huomattiin ettei asunnossa ollut sähköjä ja puhelu isännöitsijälle selvensi, että meidän on tehtävä sähkösopimus. Puhuin sitten sähkösopimusnaisen kanssa puhelimessa ja se yritti saada sähköt kytkettyä, mutta se ei onnistunutkaan ja jouduin odottelemaan puolisen tuntia soittoa takaisin vain kuullakseni, että jossain oli jotain häikkää ja että joku mies tulisi sähköt laittamaan päälle sinne asunnolle ja että yhteystietoni oli annettu johonkin paikkaan ongelmatapausten varalta.
Odoteltiin siinä sitten sähköjä ja reilun tunnin päästä mun puhelin soi
taas ja siellä oli joku "sähköpaikasta ukkeli moro", joka pyysi tarkistamaan ettei ole säkölaitteita päällä kun sähköt kytketään. Samalla kun puhuin puhelimessa sen miehen kanssa, soi ovikello ja kun menin avaamaan, siellä seisoi toinen sähköukkeli, joka rupesi vahvan aksenttinsa kanssa kyselemään vaikeita kysymyksiä.
En tietenkään osannut vastata ja ihan hämilläni sitten tuijotin sitä miestä tietämättä pitäisikö minun keskustella sen kanssa vai vastata luurin toisessa päässä molottavalle sähköukkelille.
Lopulta ovikelloa soittanut mies kysyi minulta puhunko suomea ja sain sitten soperrettua mimmunmömmöjen kera, että puhun puhun. Samaan aikaan alkoi luurista sitten kuulua että "haloo haloo" ja jätin äitin keskustelemaan ovella olevan ukon kanssa samalla kun lopetin puheluni ja siirryn takavasemmalle kokemastani järkyttyneenä.
No, eipä siinä sitten mitään, sähköt saatiin ja jälleen oli kaikki tyytyväisiä.
Me jouduttiin vielä lähtemään Ikeaan ja ketutti ihan vähäsen. Se oli kuitenkin onneksi tosi lyhyt reissu, 45 minuuttia ja kun oli selkä vääränä kannettu mattoja, kenkähylly ja peili kotiin, lähdettiin siskoni kanssa käymään pikavisiitillä Itäkeskuksessa.
Itse istuin junassa ja metrossa ihan onnessani, mutta siskoni ei ollut yhtään vaikuttunut ja nyrpistellen kyseli miten joku haluaa edes asua isossa kaupungissa. Huoh.
Seuraava päivä oli omistettu kokonaan kaikenlaiselle kehittävälle, kuten esimerkiksi shoppailulle.
Lähdettiin aamulla ensimmäiseksi tarkastamaan miten mun asunnolta pääsisi helpoiten yliopistolle ja se osoittautuikin ihan lälläri-jutuksi: parikymmentä minuuttia bussissa ja voila, oltiin aivan koulun vieressä. Ei kyllä tutkittu mitenkään erityisemmin sitten sitä paikkaa, käytiin vain tsekkaamassa Exactumin sijainti ja suunnattiin keskustaan.
Aloitin kaupoissa kiertelyn siskoni kanssa, mutta häivyin ensimmäisen jälkeen omille teilleni ja seikkailuni päättyikin lopulta Kampista Pohjois-Esplanadille, missä harkitsin vakavissani ostavani ylihinnoitellun jäätelön ja viettäväni laatuaikaa penkillä istuskellen. Luovuin kuitenkin ideasta kylmän tuulen takia ja lähdin metsästämään kadonnutta perhettäni, yhym. Ostokseni olivat hyvin rajoittuneet (kaksi toppia), vaikka kuinka yritin metsästää sopivaa kohdetta palkkarahojeni tuhlaamiseen!
Illalla sitten vähän jomotteli jalkoja, mutta piti jaksaa lähteä noutamaan paketti postista, tilaamaan pitsoja ja vierailemaan Prismassa ja käymään vielä uudestaan kaupungilla! Simahdin saman tien kun pääsin lopulta nukkumaan ja täytyy sanoa, että nyrpistelin kyllä herätyskellolle kun se soi aamulla vartin yli neljä.
Muut jäi tyytyväisenä nukkumaan kun itse keräsin tavarani ja lampsin juna-asemalle, mistä sitten matkasin keskustaan ja sieltä bussilla Helsinki-Vantaan kautta Ouluun ja kotiin. Seuraavan kerran sitten elokuussa ja se onkin sitten pysyvästi, ihanaa!
Krista on viettänyt rattoisaa sottapyttyelämäänsä täällä meillä koko viikon siskoni seurana ja eilen olin niiden jutuissa mukana sen verran, että laitoin erittäin hienon Angry Bird -tatskan boobsiini. Oikeastaan laitettiin kaikki ja se oli hyvin kypsää, hmm.
Paljon muuta ei jännittävääkin jännittävämpään arkeeni sitten kuulukaan. Olen onnellinen siitä, että Helsingissä on nyt asunto ihan täysin valmis, junalippu on varattu (alle kuukausi!) ja saan sittenkin pyöräni mukaan eli voin kruisailla siellä ympäriinsä niin paljon kuin jaksan (vai miten se menikään?).
Mutta joo, lähden tästä nukkumaan kun huomenna pitäisi jaksaa herätä "jo" kahdeltatoista. Miten oikein kykenen siihen?!
 |
| En sitten tavoittele tällä kuvalla mitään teinipeilijärkkäri-efektiä, vaan ideana on ennemminkin se, että mulla on lopultakin asuntoni eteisessä peili, kenkähylly ja matot, jeeeeeee! |
