"Ass-market. Kuka kehtaa näpistää Ass-marketista?"

Poliisit on ihana sarja! ♥ Nauroin niin paljon, kun katsoin tuota jaksoa ja poliisi itsekseen mutisi S-Marketista makkaroita varastaneesta tyypistä ääntäen S-Marketin s-kirjaimet "äässeiksi"!

No, anyway.
Päivitän tätä siksi, että luettuani Mirkan uusinta kommenttia rivien välistä päädyin lopputulokseen, jonka mukaan läppärin näytön läpi tulee pian kiväärin piippu tai viidakkoveitsi ellen pian päivitä. Tässä nyt sitten väsään päivitystä hädissäni ja kädet täristen tehdäkseni Mirkan (joka muuten lähetti kuvia ja siksi tämän postauksen kuvat on aiheesta "Mirkan ja Jennin kävelylenkki jäätelöpurkin luokse" ja sisältää sekä minun että Mirkan ottamia kauniita kuvia) onnelliseksi.

Mitäpä minun elämään, ankaraa työntekoa päivästä toiseen, joskin seuraavalla viikolla on oikea löllö-viikko: maanantai ja tiistai töitä (tiistaina on mun synttärit ja Joy lähtee pois eli it's gonna be one shitty day), sitten kolme vapaata, yksi päivä töitä ja taas vapaata, koska Emma pääsee ripille ja minun täytyy siis istua hameeseen pynttäytyneenä ja seurustella pikkusormi ojossa vieraiden kanssa.

Olen kesän jälkeen viittä vaille seurapiirikuningatar, koska luvassa on vielä lisää fiinejä juhlia ennen lehtien tippumista puista.

Töissä olen lopultakin päässyt kaivautumaan ulos tiskinurkasta ja vietän nykyään suurimman osan ajastani siellä toisella puolella. Tänään paistoin aivan itse kokonaiset neljä hampurilaisateriaa, olkaa ylpeitä nyt!! Eräs urotekoni oli myös ikkunoiden peseminen, joskin minusta kyllä tuntuu että se ei ole aivan minun erikoisalaani: ikkunat kuorruttui mystiseen sameaan kerrokseen pesemisen jälkeen, vaikka yritin hangata niitä puhtaaksi. No, aina ei voi onnistua.

Huomenna menen aamu-aamuvuoroon, eli 0845 vuoroon ja joudun väkertämään kassan käyttövalmiiksi, täyttämään vitriinit tuoreilla pullilla, avaamaan ovet ja tekemään sata muuta juttua, jotka toivottavasti muistan. Eli vain pikkiriikkiset paineet on nyt kasautuneet niskaan.

Minä olen koko lukion ajan kuullut taivasteluja ja moosesteluja siitä, miten kamalan vaikea yliopistoon on päästä ja miten raskaat yo-kirjoitukset on ja ties mitä. No joo, olihan niissä kirjoituksissa oikeasti tekemistä ja näin, mutta juttujen laadun perusteella odotin C:n olevan korkein realistinen arvosanaodotus ja sitten E olikin hallitseva kirjain yo-todistuksessa niin mitä tuosta pitäisi ajatella?

Joo, okei.
Seuraavaksi hain polvet vetelänä ja pissa housussa yliopistoon, johon kaiken kuulemani mukaan ei kannattanut odottaa pääsyä ennen kuin olen täyttämässä kaksviis, mulla on rikas mies ja kolme hyvin käyttäytyvää lasta ja olen käynyt tunnollisesti vuosittain samat valmennuskurssit sekä töiden ohella joka ilta päntännyt päähäni pääsykoekirjoja.

Joku saattaa ehkä muistaa surkuhupaisan reissuni Helsinkiin ja pääsykokeisiin, missä maatakaatavassa pissahädässä lottosin farmasiaa varten 45 monivalintatehtävää ja juoksin salista ulos heti kun pääsin.

No ja eikö mitä: tänään tulin töistä kotiin ja siellä odotti kirje, jossa onniteltiin hyväksynnästä farmasian koulutusohjelmaan!

Valintakoepisteitä sain hurjat puoli, mutta lähtöpisteitä niin helvetisti, että pelkästään niillä sitten viiiiuh, heittämällä sisään.

Eli mitä voimme tästä päätellä? Olen syntynyt kultalusikka suussa, takapuolessa, korvissa ja sieraimissa ja nyt itken täällä yhyy yhyy kun postilaatikko menee tukkoon yliopiston hyväksymiskirjeistä.

But as you may already know, en ota sitä paikkaa vastaan, koska matikka oli se ykköstoive ja olen jo ottanut sitovasti vastaan opiskelupaikan matematiikan koulutusohjelmassa eli en olisi tuonne farmasiaan enää päässyt kun hoppuilin yliopistoon ilmottautumisessani.

Ja kiinnostuneille voisin tässä samalla jakaa kuumat vinkit yliopistoon pääsyä varten: panosta vähän matikkaan kirjoituksissa ja kirjoitusten jälkeen haali itseäsi kiinnostavaan alaan liittyvää pääsykoekirjallisuutta sänkysi alle, mutta älä missää nimessä lue sivuakaan! Minä onneton menin sitä englantia lukemaan ja siitä ei seurannut muuta kuin huonoa onnea.

Nyt sitten odottelen vain hyväksymiskirjettä kemiasta, jonka pääsykokeisiin en edes mennyt.. ... . .. .. . .. . Juu.

Mulle on nyt tullut kauheat paineet Mirkasta, joka päivittää kuin heikkopää ja yrittää selvästi päästä päivitysten määrässä ohi minun 135 tekstini. No jaa, vielä on matkaa (mutta vielä on aikaa, täältä pesee ja hyvin Suomi purkaa, kanuuna laulaa ei laula mit.... ai siis mistä puhuimmekaan?!).

Olen myös yrittänyt heittäytyä tosi sivistyneeksi ja mennä ajoissa nukkumaan. Ensimmäisenä iltanan se onnistuikin ihan hyvin, koska väsytti niin paljon. Siihen se sitten kuitenkin jäikin. Eilen kömmin sänkyyn joskus puoli yhdentoista aikaan, mutta havahduin ajatuksistani puolenyön jälkeen siihen, että makasin sängylläni mahallani kuin meritähti, jokainen raaja eri suuntaan sojottaen enkä ollut nukkunut yhtään.

Rupesin siinä sitten pohtimaan, että meritähti-röhnötykseni ei varmasti hurmaa yhtäkään kuumaa miestä ja harkitsin hetken aikaa vaihtavani vetävään merenneito-poseeraukseen. En kuitenkaan jaksanut ryhtyä tälläytymään, joten siihen sitten lopulta nukahdin naama tyynyä vasten.

End of story.

Olen myös harrastanut hallitsematonta shoppailua ja tänään onnesta soikeana kävin noutamassa R-kioskilta H&Mltä saapuneen bleiserin (koska itsehän en omista yhtäkään). En ensin aikonut ottaa sitä, koska ostin juuri kaksi, mutta miten minä voisin palauttaa tuon viidentoista euron punaisen kaunokaisen? Not gonna happen!

Tuon bleiserin ja hyväksymiskirjeen lisäksi olin saanut postissa myös vuokrasopimukseni ja vakuutuslapun, eli eika hyvä päivä, eikö niin?!

Mutta shoppailusta jatkaakseni.
Tilasin myös.... tättärääräää... järkkärin!

Se oli oikeasti maailman spontaanein ostos, koska rupesin lauantaina koneella istuessani miettimään kameratilannettani ja tajusin, että olen käyttänyt isin järkkäriä enkä voi noin vain pölliä sitä mukaani Helsinkiin. En myöskään kehdannut kysyä saako sen viedä, joten päätin oman kameran ostamisen olevan paras vaihtoehto. Niipä sitten päätin alustavasti katsella sopivaa yksilöä, mutta viisi minuuttia Anttilan sivuilla surffattuani näyttöä peitti tilausvahvistus.

OHO!

Puolustelen tätä ratkaisua kuitenkin sillä, että kamerasta sai 250€ alennusta ja en vain voinut heittää tilaisuutta hukkaan. Eli täällä nyt odottelen muruseni saapumista yo-rahojeni kanssa!

Jeps, eipä tässä vissiin sitten muuta kuin että sain yhden päivän aikana tehtyä Joylle leikekirjan ja olen ylpeä saavutuksestani!

Käytin touhuun kokonaiset kolme liimapuikkoa ja olin ihan helisemässä, kun kaksi kotona ollutta loppuivat kesken. Pääsin onneksi käymään kaupassa, mutta eihän sieltä tietenkään mitään taas löytynyt kun se oli uudistunut ja en ole vielä ehtinyt viettää siellä tarpeeksi aikaa. Onnekseni löysin liimapuikon sijaan erään hyllyn luona bisneksiä hoitavan kaupassatyösketelijä-Mirkan, jolta kiirehdin pyytämään apua.

Mirka-raukka joutui sukeltamaan varastoon liimapuikon perässä ja itse siinä sitten tepastelin hieman neuvottomana kalahyllyn edessä odotellessani liimaa saapuvaksi. Arvostan todella tätä liiman kaivamista varaston perukoilta, koska Mirka oli ihan tulipunainen kun se lopulta saapui liimoineen eli se oli selvästikin nähnyt vaivaa minun takiani! Mutta hyviä uutisia: sain sen liimapuikon ansiosta leikekirjan kokonaan valmiiksi!

Ja nyt siis ei enää muuta.

"Komea mies pyöräili just ohi!" aka mitä tapahtui Helsingissä

Luvassa on Ossi Väänäsen pituinen postaus, joka sisältää kuvia yhtä paljon kuin söin reissullani Mäkkärin kananugetteja.

Eli niin paljon, että jos "Olet mitä syöt!" pitää paikkansa niin kananugetti täällä hei.

Lisäksi dokumentoin laadukkaita videoita, joista tarkoin valikoin neljä mahtavinta. Voitte siis rauhassa ihailla myös ohjaajan taitojani siinä missä kykyjäni ääninäyttelijänä.

Aion yrittää edetä kronologisessa järjestyksessä alkaen siitä, kun kuudennella luokalla päätin haluavani eläinlääkäriksi ja tajusin Helsingin kutsuvan. No ei nyt sentään, mutta yritän vain pohjustaa sitä, miksi haluan sinne Helsinkiin ja en edes muualle vaivautunut lähettämään hakemusta. No joo. Nythän eläinlääkis on tietenkin vaihtunut lääkiksen kautta matemaatikon uraan, jossa aion näillä näkymin pitäytyä ainakin toistaiseksi.

---- Okei, pysähdyin tässä välissä muokkaamaan 8139 postaukseen tulevaa kuvaa ja tajusin, että kronologisen etenemisen voin hylätä ennen kuin olen yrittänytkään. Eli never mind aikajärjestys.

Ja tästäkö se nyt sitten lähtee?

Helsinkiin lähdimme siis syystä, että meillä oli pääsykokeet. Voidaan kuitenkin olla montaa mieltä siitä, oliko reissun varsinainen tarkoitus juuri ne pääsykokeet vai eksyttiinkö muille poluille. Minun ja Kristan mielestä me panostettiin pääsykokeisiin ihan kympillä, muiden mielestä me vain lomailtiin ja rilluteltiin ympäri kaupunkia.

Junamatkasta voisin sanoa sen verran, että se oli kaaaaaaaamea. Aluksi oli ihan ookoo, mutta sitten kun yritin alkaa nukkumaan ja penkki oli kova ja valot oli liian kirkkaat ja junassa oli kylmä ja hiukset meni suuhun ja kaikki oli muutenkin tosi huonosti niin loppuipa innostus siihenkin. Krisu luki ahkerasti maantietoa samalla kun minä itse yritin rullautua penkille mahdollisimman mukavasti. Minua onnisti kuitenkin vasta kolmen aikaan aamuyöllä kun näin ikkunasta heijastuksena takanani istuvan pojan/miehen, joka tuhisi tyytyväisenä poikittain penkillään ja päätin itsekin kokeilla samaa. Toimi ja nukuin ihan kohtalaisesti ja suurimman osan loppumatkasta.

Sunnuntainahan oli tosiaan vielä MM-kisat ja se kyllä näkyi: joka tolpassa oli MM-lippu, joukkueita kuljettavia linja-autoja seilasi ympäriinsä, Forumin seinää koristi kaksi valtavan kokoista kuvaa Mikko Koivusta ja Valtteri Filppula ja Tuomo Ruutu seikkaili omassa valtakunnassaan Kampissa.

Me kipitettiin heti ostamaan itselle neljän päivän liput, joilla pääsee kulkemaan ratikoissa, metrossa, junassa ja vähän joka paikassa, koska se vain tuntui tosi tarpeelliselta. Mitkään kaupat ei vielä meidän saapumisaikaan olleet auki, joten haahuiltiin ympäriinsä muiden juttujen merkeissä. Oikeastaan meilä ei ollut tarkoituskaan käydä kaupoissa vielä silloin sunnuntaina, koska muuten olisi tekeminen loppunu muilta päiviltä.

Niinpä vietimme sunnuntain jääkiekkoaiheisissa bisneksissä!

Hiivittiin hämysti istumaan Leijonien hotellin pihalle ja siinä vierähtikin hyvä tovi auringossa lekotellen ja ohikulkijoita stalkkaillen. Yhtäkään Leijonaa emme valitettavasti bonganneet, mutta kaikenlaisia muita hämäriä ja mielenkiintoisia hiipijöitä oli kyllä pilvin pimein!

Päätös lähteä Hartwall-areenalle oli aika spontaani ja niinpä me kipitettiin juna-asemalle, hurautettiin Pasilaan ja lähdettiin talsimaan kohti MM-kisojen napaa.

Matkalla me bongattiin keskellä tietä (olisko siinä ollut joko ratikkapysäkki tai joku linja-autopysäkki) olevan mainoksen, jota tähditti Mikko Koivu. Keskenään hihitellen me pingottiin mainoksen luokse ja poseerattiin naamat punaisena Mr. Koivun kanssa. Tosi kypsää.

Tässä vaiheessa koettiin äärimmäinen läkähtyminen, koska helle oli ihan järjetön! Oltiin aivan hikisiä ja varmasti hyvin raikkaan tuoksuisia kun lopulta saavutettiin Hartwall-areena ja solahdettiin tyytyväisenä muiden fanaattisten fanien joukkoon.

Käytiin ensimmäiseksi sukeltamassa jääkiekkotavaraa myyvään kauppaan ja Krisu osti sieltä itselleen pelipaidan ja epäilyttäviä pillereitä, mutta itse kiikutin mukanani vain sivistyneen MM-viirin, joka tulee ehdottomasti olemaan osa tulevan asuntoni sisustusta. Niin kuin tulee olemaan myös iso Mikko Koivun juliste. Ja Pekka Rinne. Ja hieno Suomi-paperikyltti, joka me myös saatiin. Ja kehystetyt MM-liput tulevilta vuosilta. Ja pelipaidat. Ja NHL-pelipaidat myös kunhan saadaan kaikki kaksikymmentä hankittua. Hmmmm.

Se on sitten lämpömittari.

Kaupasta kun selvittiin, päätettiin sulautua vielä paremmin joukkoon ja kääriydyttiin kaikkiin Leijona-aiheisiin tavaroihimme aloittaen ilmaisten tavaroiden keräilyn! Saaliiseen kuului lopulta tarroja, kaksi lippua (joista toinen oli paperinen ja toinen äärettömän hieno autoon laitettava kankainen Hockey Bird!!), suklaata, lehti (+ se juliste), hienot pahvikypärät (jotka tosin menehtyi ennen kuin päästiin takaisin kaupunkiin) ja varmaan sata muutakin juttua, jotka ei meinanneet edes mahtua laukkuun.

Hartwall-areenalla oli oikeasti tosi hauskaa ja oli melkein surku lähteä pois, mutta Suomi-Tsekkiä piti ehtiä katsomaan. Matkalla meille kaupattiin lippuja illan peliin, mutta ei ostettu ja itkettiin sitten loppu reissu sitä, byhyyyy.

Ongelmaksi muotoutui lopulta se, että me ei päästy mihinkään hienoihin urheilubaareihin sisälle, koska kaikki oli k-20! Ärsytti oikein paljon.

Lopulta ei auttanut kuin kiitää hakemaan tavaroita ja pinkoa hotellille.

Ja ongelmat vain jatkuivat: ovikoodi ei toiminut ja pelikin ehti siinä odotellessa alkaa. Lopulta totta kai päästiin sisälle hotelliin ja pingottiin huoneeseemme television ääreen.

Lisää ongelmia: TV ei toiminut!

Kumpikaan meistä ei tietenkään meinannut uskaltaa soittaa palvelunumeroon, mutta lopulta rohkaistuin kun pelkäsin että missataan koko peli. Meidät ohjattiin uuteen huoneeseen, joka osoittautui kunnon luksus-lukaaliksi alkuperäiseen kopperoon verrattuna!

Krisu yritti muka lukea vielä pääsykokeisiin sunnuntai-iltana ja itse lähdin kävelylle, koska en jaksanut istua hiljaa sängyllä ja katsoa Venäjä-Slovakiaa ilman ääniä. Tutkimusmatkani oli mielenkiintoinen, koska ensin eksyin hämärille sivuteille, tupsahdin lopulta takaisin tutulle tielle Finlandian kohdalla ja takaisin kiirehtiessäni päädyin Kampin vieressä keskelle poliisien virkatehtäviä niiden raahatessa terassilta kahta miestä poliisiautoon, heee.

Tässä on teille söpöäkin söpömpi video Kristan niin kutsutusta opiskelusta, joka oli kyllä kaikkea muuta. Itse tuskin ainakaan edistin asiaa tuhoamalla motivoivaa opiskeluympäristöä. Mulla jäi parhaat palat kuvaamatta, mutta Krista oli oikeasti huvittava kun se kirjaimellisesti pyöri kerälle kääriytyneenä ympäri sänkyä ja väitti oppivansa siinä samalla!

"Älä nyt, tullee opiskelupaineita!

"No ethä sinä edes opiskele."

"Opiskelen. PATAATTI!"

"Pataatti!?"

"No tiiäksä miltä joku taro näyttää sitte?"

Illalla piti tietenkin käydä vielä katsomassa miten paljon venäläisiä keskustassa näkyy ja kyllähän niitä siellä suhahteli ohitse tööttäillen ja huudellen ja ihmisiä ärsyttäen, möööö.

Bilettäviä Leijonia ei kylläkään suureksi suruksemme bongattu ja aamulla luin sitten lehdestä, että ne oli olleet Apollossa juhlimassa. Ei siis kovin kaukana ja käveltiinkin siitä ihan paikan vierestä, mutta nämä über ärsyttävät ikärajat ei oikein suosi meitä pieniä (sinnekin oli k-24 muistaakseni, buuuuu).

Seuraavana aamuna oli Krisun maantiedon pääsykokeet. Lähdettiin muka hyvissä ajoin kartan kanssa liikenteeseen, mutta lopulta Krista joutuin turvautumaan taksiin kun aika loppui ja me ei edes tiedetty missä ollaan.

Itse aioin hengata kaupungilla sen aikaa, mutta päädyin jostain syystä takaisin hotellille ja nukuin tyytyväisenä ne kaksi ja puoli tuntia, jotka Krisu kokeessaan istui. Ei se kuulemma mennyt hyvin kun koe oli ihan tyhmä ja kaikki oli huonosti, mutta ehkä ne siellä kokeita tarkistaessa silti vaikuttuu siitä ja Krisu pääseekin kouluun, woohooo!

Oli oikeasti ihan mahtavaa, että Helsingissä oli niin kesä ja vihreää! Me lähdettiin täältä Lapista lehdettömien puiden keskeltä lumikökköjen ympäröimänä ja tultiin vihreään paratiisiin, jossa oli niin kuuma että eläminen oli hankalaa.

Minä onneton menin tietenkin palamaan auringossa heti ensimmäisenä päivänä ja tuosta on kaulan alta vieläkin ihan punainen kun en aurinkorasvaa tajunnut laittaa. Myös poskipäät paloi ja olin suorastaan hurmaava tulipunaisten poskieni kanssa sunnuntai-iltana ja seuraavana aamuna. Onneksi se pahin väri siitä kuitenkin häipyi eikä tarvinut häpeissään kulkea ympäriinsä naama tulipunaisena.

Me vietettiin hyvin paljon aikaa Esplanadilla istuskellen (lue: stalkkaillen) ja älykkäitä juttuja pohtien. Myös Tuomiokirkon portaat oli oikein mukava paikka ja istuttiinhan me yhden kerran Kauppatorillakin jutskaillen Elinan kanssa pitkä puhelu.

Krista oli tosi nolo ja raportoi puhelimessa puhuessaan omasta mielestään äärettömän hiljaisella äänellä, että "Komea mies pyöräili just ohi!". No, käännyin kiinnostuneena katsomaan ja siihenhän se mies oli pysähtynyt ihan lähelle ja tuijotti meitä epäluuloisesti parkkeeratessaan pyöräänsä.

Awkward.

Krisu päätti myös ostaa himoitsemiaan mansikoita, joista ei edes pidä. Se söi niitä ehkä pari ja minäkin mussutin yhden, mutta sen jälkeen Krista tunki ne laukkuunsa ja vähän myöhemmin ne näytti siltä kuin niiden päälle olisi istuttu ja roskikseenhan ne meni, mööööööö.

Nähtiin yllättäen myös ranualaisia, joista yksi tuli ihan juttusille asti. En jaksa kertoa yksityiskohtia ettei pikku Kristaa ala hävettää, mutta ohimennen mainittakoon etten ole koskaan nähnyt kenenkään suussa yhtä paljon jäätelöä samalla kertaa.

Keskiviikkona mulla oli ensimmäiset pääsykokeet ja ne oli farmasiaan. En tosiaan ollut lukenut yhtään, koska motivaationi tukahtui ennen kuin oli päässyt kunnolla heräämään eloonkaan. Tiistai-iltana vietin pitkän tovin hakien Googlesta helpointa ja nopeinta reittiä Viikkiin ja löytyihän se lopulta.

Yllättäen me ei myöskään eksytty seuraavana aamuna ja oltiin paikalla hyvissä ajoin (Krista tosin kipitti takaisin kaupunkiin ja itse jäin keskelle muita pääsykokeisiin menijöitä, yhyy). En tiennyt kokeessa oikeasti mitään ja arvailin vain vastaukset eli ei hyvä, koska väärästä vastauksesta meni miinuspisteitä.

Eli ei tule farmaseuttia tästä tytöstä.

Ylitin itseni osaamalla aivan hyvin takaisin kaupunkiin linja-autolla. Mulla oli kuitenkin aivan järjetön pissahätä jo siellä kokeessa, mutta en tajunnut käydä yliopistolla vessassa ja senpä vuoksi sorruin menemään metrolla Rautatientorilta Kamppiin eli näköyhteyden päähän. Lisäksi asiaan saattoi vaikuttaa jalkasärky.

Julkkiksia ei valitettavasti bongailtu kuin muutamia: joku random Salkkari-näyttelijä (jota en tietenkään tunne kun en koskaan ole katsonut jaksoakaan sitä sarjaa), Martina Aitolehti ja Jare & VilleGallekin käveli yhtenä iltana vastaan. Leijonia jäimme kuitenkin kaipaamaan ja siellä jääkiekkohuumassa olisin tyytynyt vaikka Jevgeni Malkiniin tai Aleksander Ovechkiniin, mutta ei edes niitä näkynyt.

Kiinnostuneena stalkkasimme sitten poliiseja. No ei oikeasti, mutta kyllä me yks päivä kolmen poliisin perässä kävellessä mietittiin, että tuollaiset viralliset asut on niin hyvännäköisiä, mutta että niillä poliiseilla oli varmasti tosi kuuma.

Muutenkin koko Helsinki oli täynnä kuumia mustiin pukeutuneita miehiä, ah!

Jennin karkit vs. Krisun karkit

Keskiviikkona käyttäydyttiin todella kypsästi ja käytiin hakemassa kaupasta vähän juomista seuraavan päivän pääsykokeiden kunniaksi. Ei me oletettu sellaisen pienen määrän missään tuntuvan, mutta ehkä meidän alkoholinsietokyky on laskenut.

Harhailtiin keskustassa kauheassa pissahädässä ja hihiteltiin oikein aikuismaisesti vähän kaikelle. Jättehauskaa.

Joskus kahdentoista aikoihin päätettiin haluavamme Mäkkäristä ruokaa ja niinpä me juostiin ensin jalat ristissä hotellille vessaan ja sen jälkeen pingottiin kahden kilometrin lenkki Mäkkäriin ja takas.

Tulomatka me oikeasti juostiin ettei ne nugetit ehdi jäähtyä ja meillä oli oikein hauskaa kun pää sekaisin ja nugettilaatikko kainalossa kiidettiin siellä liikenteen seassa, jee! Oli silti hyviä nugetteja.

Englannin pääsykoe meni ihan penkin alle enkä tiennyt itkeäkö vai nauraa kun sain paperin eteen ja tajusin, että siitä ei tosiaakaan ole mitään mahdollisuutta selvitä. Yritin kuitenkin räpeltää jotain niillä hatarilla tiedoilla, jotka mulla oli vaikken niitä pääsykoekirjoja jaksanutkaan lukea (mikä laiskuus?!) ja kiiruhdin paikalta pois heti kun pääsi lähtemään.

Koetta palauttaessani teki mieli lyödä pää seinään, koska hoksasin kirjoittaneeni vastaukset paperin nurjalle puolelle ja vielä väärille papereille, koska en ollut vaivautuntu tutkimaan lappujen ohjeistusta.

No jaa, en minä sitä enkkua haluakaan enää opiskelemaan, oli tarpeeksi epämiellyttävää nähdä tuo koe.

Hotelleista sen verran, että yövyttiin tosiaan kaikki yöt Omenahotellissa ihan siinä keskustassa Kampin ja Forumin takana. Kaksi ekaa yötä oltiin Lönnrotinkadun Omenahotellissa, kolmas Eerikinkadun Omenahotellissa ja viimeinen taas samassa, jossa ensimmäinenkin

En oikeasti osannut odottaa noin siistiä hotellia! Se oli kyllä oikeasti tosi kiva ja suosittelen. Yrjönkadun Omenahotellista ei ole mitään kokemusta, mutta se näytti aika rähjäiseltä ulkopuolelta. Eerikinkadun hotelli oli ihan jees, mutta suosikki (sekä mun että Kristan) oli ehdottomasti tuo Lönnrotinkadulla oleva.

Meidän eka huone oli aivan ihana, tosi iso ja tilava ja iso TV suoraan sängyn päädyssä. Se huone johon meidän ensin piti mennä oli kauhea pieni koppero, jossa ei edes mahtunut kääntymään eli oli onni kun meidän TV ei toiminutkaan.

Seuraava huone oli paljon pienempi ja TV oli ihan rupussa paikassa. Värityskään ei ollut yhtä hieno kuin ensimmäisessä, mutta suihku ja vessa oli paremmat.

Viimeinen huone oli myös tosi kiva, ei yhtä iso kuin ensimmäinen, mutta kuitenkin hyvä ja plussat siitä, että ei tarvinut hissillä matkustaa mihinkään kun oltiin ensimmäisessä kerroksessa.

Yleensä nukun hotelleissa ihan huonosti, mutta jostain syystä nyt tuskin heräsin yöllä. Krista on vakuuttunut sen johtuvan siitä, että nukuin sen vieressä (tosin yhtälailla minä olen vakuuttunut siitä, että Krista nukkui hyvin koska minä nukuin sen vieressä), mutta en oikein ole varma johtuuko se siitä. No, anyways, Krista oli ihan hyvää seuraa koska se ei potkinut ja vierinyt niskaan yöllä. Ei sitä kunnolla edes huomannut muuta kuin silloin kun mun peitto oli kääntynyt poikittain ja Krista oli hamstrannut sen itselleen ja yritin sitten kylmissäni rullautua pienen kulmauksen alle, ja toisen kerran silloin kun itse vahingossa potkasin Krisua kääntyessäni (tosin Krista ei ollut edes huomannut ja suuttui vasta kun kerroin tapahtuneesta).

Eli hyvä hotelli siis!

Viimeisen huoneen näköalat tosin oli mitä mahtavimmat, mutta hmmm.

Mitään ostettavaa ei hirveästi löytynyt ja mukaan tarttuikin sen MM-viirin lisäksi vain pari paitaa, housut (jotka jouduin ostamaan siksi, että toiseksi viimeisenä päivänä nousin tuolille seisomaan kuvatakseni hotellihuoneemme ja rakkaat housuni repesivät), aurinkolasit (joissa on mahtis peilipinta) sekä tietenkin ruokaa ja karkkia, joihin menikin kai kaikkein eniten rahaa. Myös Puhdistus ja Nälkäpeli lähti mukaani (Kristan painostuksesta), koska minun pitää kuulemma lukea jälkimmäinen ja ensimmäisestä tykkäsin muuten vain ja molemmat oli alennuksessa.

Yllättävän vähällä siis selvisin siltä osin ja varmaan ihan hyväkin, koska matkalaukkuun ei olis sopinut enää yhtään mitään muuta, uhhuh. Nytkin se sulkeminen oli järjettömän työlästä ja vaati laukun päällä istumista.

Iltojemme perusohjelmaan kuului Poliisit-sarjan katsomista Jimiltä aina iltaisin ja pari iltaa putkeen me katsottiinkin varmaan viisi jaksoa peräkkäin ja kolmantena iltana jaksoja sieltä täältä aina kun poikettiin huoneeseen.

Se oli oikeasti huvittava sarja, koska oon pitänyt poliiseja hirveän vakavina ja äreinä, mutta nehän olikin ihan huumorimiehiä!

Takas tultiin onneksi lentämällä eli ei sitä kauheaa puolen vuorokauden junamatkaa. Lento oli totta kai myöhässä ja kotiinpääsy venyi noin yhteen asti. Ihan kuin ei muutenkin olisi masentanut tulla tänne takaisin kun puissakaan ei ollut kuin säälittävät pikkuiset lehdet ja lumikasoja näkyi vielä vähän joka puolella.

Eli täällä sitä ollaan taas ihan väärässä paikassa toivoen, että Helsinki vielä lähiaikoina olisi sitten opiskelujen merkeissä mukana kuvioissa. Vihaan tätä pikku paikkakuntaa joka päivä enemmän ja nyt alkaisi jo oleen korkea aika päästä pois täältäkin.

I want to go back to Helsinki so bad!

Lentokentällä Krista bongasi vielä jotain aivan mahtavaa ja keskeytti intensiivisen tekstiviestin kirjoittamiseni suhisemalla jostain kauempaa epäilyttävän innostuneella äänellä, että "JENNI!!!!!!". Kun sitten sain viestini valmiiksi ja käännyin katsomaan mikä oli mahtanut saada Kristan innostumaan näin paljon, bongasin seuraavaa:

No huhhuh.

Anyways.

Tämä postaus oli kai sitten tässä, enää pitää ladata miljoona kuvaa ja se kestää varmaan ikuisuuden. Videot kun latautu mukavasti tuossa sillä välin kun kirjottelin tätä postausta. Ja nuohan on sitten oikeita laatuvideoita, joita tähdittää Krisu ja itse vain hihitän ja mussutan koko ajan taustalla jotain.

Hello!